Koulutettu Ystävä

Tänään päättyi SPR:n järjestämä vapaaehtoisen ystävätoiminnan peruskurssi. Syksyisinä maanantai-iltoina on Turussa kokoonnuttu saamaan tietoa vapaaehtoistoimintaan osallistujan oikeuksista ja velvollisuuksista, toiminnan eettisistä periaatteista ja niiden soveltamisesta käytännössä. Myös Punaisen Ristin historiaa ja toimintamuotoja on käyty läpi. Ja keskusteltu, tehty paritöitä ja juotu kahvia tai teetä. Voin siis kai kuvata itseäni Koulutetuksi Ystäväksi! Enää en ole amatööri, poissa on kaikkinainen diletantismi minun ystävyydestäni.

Viimeisellä kerralla saimme hienot todistukset. Monet kuitenkin jatkavat kouluttautumista muilla, syventävillä kursseilla – niin minäkin. Aikomukseni onkin osallistua maahanmuuttajan ystäväksi-kurssille lokakuussa.

Ennen tätä kurssia en tiennytkään kuinka laajalle levinnyttä vapaaehtoistoiminta on. Suomessa vieläkin uskotaan ja toivotaan Yhteiskunnan, tuon näkymättömän kaikkivaltiaan, järjestävän ja hoitavan kaiken. Vapaaehtoisin voimin kuitenkin tehdään paljon sellaista, jonka puuttuminen näkyisi ja tuntuisi kipeästi kaikessa ihmisten parissa tehtävässä työssä. Yhteiskunta ei joka paikkaan ehdi ja tulevaisuudessa voi ehtiä aina vain harvemmin.

Kuvittelin myös ennen tätä kurssia vapaaehtoistoiminnan olevan valtavan sitovaa. Jokaiselle löytyy jotakin, niin pitkäjänteiselle puurtajalle kuin lyhytkestoisempia toimintamuotoja etsivälle. Se on lohdullista.

Naiseksi ei synnytä, naiseksi kasvetaan

Näin totesi Simone de Beauvoir Toisessa sukupuolessa. Ihan vain muistin virkistykseksi lainasin tuon klassikon ja koen taas kerran oivalluksen hetkiä sen parissa.

Kotisusi saalistaa

Nuppusemme on saalistanut ja syönyt yöperhosen. Urotyö tapahtui tänään keittiössä.      

One comment

  1. Ninni says:

    Famu falsetissa – 11:59, Tiistaina 29. Syyskuuta 2009.:
    Hienoa Ninni!
    Teet kunioitettavaa työtä SPR:ssä. Kuuluin useta vuosia SPR:n paikalliseen katastrofiryhmään.

    Ninni – 21:29, Perjantaina 2. Lokakuuta 2009.:
    Kiitos paljon kommentista, vaikka en tosiaan ole päässyt vielä vasta kuin alkutaipaleelle!

    Ansku – 17:10, Lauantaina 3. Lokakuuta 2009.:
    Hyvä Ninni! Mahtavaa, että löytyy vielä ihmisiä valmiina vapaaehtoistoimintaan. Itselleni perustelen sellaiseen ryhtymättömyyttä ajanpuuttella, mutta osittain taitaa kyseessä olla myös viitseliäisyyden puute. Kunnioitan kovasti jokaista, joka moiseen ryhtyy!

    p.s. Melkoinen saalistaja teillä! 🙂

    Ninni – 1:53, Sunnuntaina 4. Lokakuuta 2009.:
    Kiitos Ansku kauniista viestistä. Minä uskon, että sinulla on oikeasti kiire ja ajanpuute. Monilla on nykyisin ja silloin on parasta käyttää kaikki ylijäävä aika lepäämiseen ja rakkaisiin ihmisiin & eläimiin. 🙂 On sekin hyvinvointia lisäävää toimintaa!

    P.S. On todella! Huvitti, kun se selvästi pelkäsi elävää perhosta, mutta muuttui tosi rohkeaksi kun perhonen oli vaihtanut hiippakuntaa. 🙂 Ja sitten syödä nassutteli sellaisin ilmein, että kehua pitää.

Comments are closed.