Tapojensa orja järkyttyy helposti, kun niin kutsuttu normaali päiväjärjestys heittää kuperkeikkaa. Minun lauantaissani oli baletinmentävä aukko. Jotain tuntui puuttuvan, todellisuudessa oli jotain väärin. Positiivisesti ajateltuna saimme ainakin nukkua huikean pitkään tänä lauantaina!

Luen kahta romaania samanaikaisesti: jaan aikani Leon Uriksen Mila 18:n ja John Updiken Noitien välillä. Mila 18 innoitti hedelmättömään jossittelupohdintaan ja kysyin PuoLiskoiselta olisiko hän ollut niissä oloissa mukana Varsovan gheton kansannousussa? Pelatako saksalaisten säännöillä ja nousta kiltisti keskitysleireihin vieviin kuljetuksiin, vai tarttuako (puutteellisiin) aseisiin ghetossa ja taistella vaikka sitten toivottomastikin saksalaisia vastaan? Tuossa vaiheessa juutalaiset tiesivät leireistä ja kuolema tuntui olevan vahvasti läsnä valitsipa kumman tien hyvänsä. Eroa oli vain kuoleman laadulla. Toisaalta keskitysleireihin vievää tietä reunusti toivon kitukasvuinen kukka: voisiko sittenkin selvitä hengissä, ainakin jos sattui olemaan nuorehko, vahva ja työkykyinen mies?

Omia reaktioitaan on tietysti mahdotonta tietää olematta tositilanteessa. Itse kuitenkin uskoisin olleeni mukana kansannousussa ainakin jollain vaatimattomalla tavalla. Näin naisena käyttöarvoni saksalaisille olisi ollut melko vähäinen, monin paikoinhan naiset joutuivat kaasukammiojonoon melkein automaattisesti. Ei siis olisi ollut mahdollista helliä sitä toivon kitukasvuistakaan kukkaa. Mutta mistäpä sitä tietää, tämä kaikki on vain jossittelua. 

Apropos kitukasvuisuus!

Ostin Voguen tämän kuun numeron, sen amerikkalaisen. Siinä oli muotivinkkejä ongelmapukeutujille: eräitä esimerkkejä olivat yli 180-senttinen nainen, hyvin pyöreä nainen, poikkeuksellisen laiha nainen ja lyhyt nainen. Viimeiseksi mainittu aiheutti suuren yllätyksen allekirjoittaneelle, lyhyet esimerkkitapaukset elävästä elämästä olivat nimittäin minun mittaisiani! Nyt se on sitten virallista, olen Voguen käsityksen mukaan kääpiö. Onpa lohdullista.

Suoraan sanottuna se juttu täytti minut ällistyksellä ja kiukkuisella protestoinnin tarpeella. En ole koskaan pitänyt itseäni ongelmallisen lyhyenä, vaan mielestäni olen vielä kaikissa suhteissa aivan normaali. Se juttu oli aivan käsittämätön. Varmasti on paljon meitä lyhyempiä naisia ja heillä voikin olla jo ongelmia pukeutumisen kanssa. Pitäisikö jo minun kaltaisteni ihmisten alkaa miettiä vaatevalintojaan silläkin perusteella, että olemme (muka) lyhyitä? Vastustan jyrkästi.