Olemme harrastaneet kotimaan matkailua. Perjantaina suuntasimme kohti synnyinseutua ja tänään palasimme. Retki herätti monenlaisia ristiriitaisia tunteita. Olen kai pikku hiljaa kangistumassa kaavoihini: pidän siitä, että päivillä on omat rytminsä ja rutiininsa. Kun sen pakan sekoittaa, niin ilman yhtä suuttumusta ei selvitä.

Menomatka sujui mukavasti aina Kouvolaan asti. Siellä katkera kalkki vyöryi yli äyräiden ja tulistuin. Syy oli todella typerä: Prisma-kaupan vaateosasto, sen huonot valikoimat ja vaatteiden soveltuvuus maaseutuoloihin. Kouvolassa, tuossa tuomion kaupungissa, oivalsin nimittäin jättäneeni kaikki pitkät housut pakkaamatta. Olin tuudittautunut säätieteilijöiden ennustuksiin lämpimästä viikonlopusta, joten mukana oli siihen sopivia vaatteita. Optimismi on kauhea ominaisuus pakkaajassa. Kesäillan saapuessa viileyden kera alkoi optimismi vaihtua päinvastaisiin tunnelmiin.

PuoLiskoinen esitteli tuota ja tätä housua, mutta minä jankutin omaa ajatustani pehmeistä housuista, joissa voisi mukavasti vaikka loikoa sängyllä jos mieli tekisi. Löysin yhdet pehmeät (!) housut, joiden malli tosin oli hieman omituinen: superleveät lahkeet! Niin leveät, etten ole sellaisia tainnut nähdäkään – oikeat purjeet! PuoLiskoinen ilmaisi epäilyksensä (”sä hukut noihin”), mutta se sai minut vain tarraamaan entistä tiukemmin valintaani. Pidin housuista kiinni oikein haukan kynsin. Jankkasin niitä edullisiksi ja pehmeiksi (taas se pehmeys) ja lopulta olisi tullut täysi tenkkapoo, jos en olisi niitä saanut. Marttyyrinkruunuakin tuli taas kiillotettua tyyliin ”ei se ole minun syyni, jos tässä hölmössä kaupassa ei ole muuta sopivaa..” Kiikutin raivoisana hankinnat autoon ja matka jatkui.

Kouvolan jälkeen söin banaanin. Mieli oli niin kuohuksissa ja samaan aikaan olo niin väsynyt, etten sitten muuta syönytkään sinä päivänä. Se seikka ei taas ollut omiaan nostamaan tunnelmaa: nälkäinen on äkäinen.

Vaan tulipa sentään uitua! Ja vielä toukokuun puolella! Kävin kai lauantainakin niin ylikierroksilla sen Kouvolan takia, etten edes tajunnut vettä kylmäksi. Viilenipä siinä temperamentti edes hiukkasen.