Kuolevaksi joutseneksi olen liian elinvoimainen, mutta kesälomailevaksi joutseneksi taidan päätyäkin. Mikäli en siis mene baletin kesäkursseille. Jos menen, niin lomajoutsenena vietetty aika jää lyhyeksi, vain noin kahdeksi viikoksi. Sitten alkaisi se kesätuntien vääntö ja tahkoaminen.

Tänään oli todellakin toiseksi viimeinen kerta Raision balettitunnilla. Pää tuntui olevan täynnä sitä Esityskoreografiaa ja pari viikkoa sitten aloitettuja tankosarjoja sai oikein kaivella muististaan. Ensimmäinen kerta kokonaan ilman minkäänlaisia säärystimiä! Kyllä kesä on ihan käsillä, tämä on varma merkki.

Kirjastoissakin ennätimme käydä PuoLiskoisen kanssa. Innostuin vähän aikaa sitten lukemaan uudestaan Mika Waltarin Valtakunnan salaisuuden ja nyt lainasin sen jatko-osan Ihmiskunnan viholliset. Olen jo ilmaissut negatiiviset tunteeni kaikkia ”Elämän Tarkoitus On Tässä”-kirjoja kohtaan (kts. edellinen postaus), mutta nämä Waltarin romaanit ovat omaa luokkaansa. Ne kiehtovat myös siksi, että niissä elämän tarkoitus löytyy kristinuskosta, eikä mistään palanen sieltä, murunen täältä -tilkkutäkkiuskonnosta. Jokin minussa ainakin vaatii mahdollisimman kokonaisvaltaista sitoutumista: en halua kohdella uskoa kuin salaattipöytää, josta voi napsia mielensä mukaan hyvät palat ja jättää ne, joista ei itse satu pitämään.

Lainasin lisää Päätaloakin.