Pelot ovat keppejä ihmisen selässä, toiveet ja unelmat taas porkkanoita silmäin edessä. Ikävä kyllä porkkana näyttää aina makeammalta silmissä kuin miltä se maistuu suussa. Liian usein päätyy haluamaan jotain, haaveilemaan jostain – ja siinä haaveen toteutumisen kynnyksellä toive menettää arvonsa. Oikeastaan ainoa tapa säilyttää jonkun unelman arvo on pitää huolta sen toteutumattomuudesta. Vain saavuttamattomaan ei koskaan pety. 

Ernst Bloch on filosofoinut tästä teemasta paljon korkealentoisemmin kuin minä, hän kuvaa tätä ilmiötä saavutetun melankoliaksi. Jonkun asian odottaminen ja toivominen ovat aina suurempia kuin itse toiveen toteutuminen. Vähän niin kuin lapsena odotti karkkipäivää ja kun sitten avasi karkkipussin ja maistoi, niin se ei ollut niin hyvää kuin odotuksissa. Karkkipussin rapinasta tulikin haikea ääni.

Biltemassa

Marttyyrin kärsivällisyydellä kestin Biltema-visiitin tänään: PuoLiskoinen tarvitsi vielä jotain osasia koirain aitausta varten. Biltema on kammottava kauppa, ankea sisustukseltaan ja myytävien tuotteiden käyttötarkoitus on usein ainakin minulle hämärän peitossa. Paljon miehiä seisoskelemassa hartaina hyllyjen edessä, sormeillen ruuveja ja muttereita ja työkaluja. Se on minulle vieras maailma.