Olen viime aikoina ajanut niin, että takaisin autokoulun penkille kuuluisin. Perjantaina olin kampaajalla ja sillä reissulla tuli uhmattua kielletty ajosuunta-merkkiä. Se oli jokseenkin hämmentävä tilanne. Ihmettelin vain miksei liikenne etene ja miksi vastapäätä olevasta pakettiautosta vilkutellaan minulle valoja. Kunnes koin ahaa-elämyksen ja huomasin sen riivatun liikennemerkin. Ikävä kyllä jouduin peruuttamaan aika pitkän matkan, pakettiauto ajoi minun peruuttajan edessä ja näin ihmisten nauravan.

Samana päivänä onnistuin lisäksi parkkeeraamaan autoni varatulle paikalle. En käsittänyt sitä varatuksi parkatessani, vaan oivallus tuli vasta myöhemmässä vaiheessa. En enää viitsinyt alkaa sitä siirtää, vaan hoidin asiani mahdollisimman nopeasti ja hain sitten luimistellen autoni pois.

Parkkeeraamisasiat ovat vaikeita. Kerran sain parkkisakon, jonka mukaan olin muka parkkeerannut puistoalueelle. Se tekisi vieläkin mieleni kiistää, koska alueessa ei ollut mitään puistomaista näöltään. Kaupunki oli sen kuitenkin sellaiseksi määritellyt, joten sakot sain. Kyllä PuoLiskoisenkin kulmakarvat kohosivat, kun näki sen "puistoalue"-kohdan.