Heräsin auringonsäteisiin. Näin kevään tullessa nukkuminen käy vaikeaksi: meillä on makuuhuoneemme ikkunassa sellainen tumma kaihdin, mutta se ei ole täysin auringonsädetiivis. Valo pääsee kurkistelemaan sisään, kutittamaan silmäripsiä ja kiipeilemään seinillä.

Taas oli olevinaan mahdoton kiire. Huomasin lähtötohinoissa aurinkolasienikin olevan rikki, mikä tai kuka siihenkin lie syyllinen. Kävimme pikaisesti Mynämäen kunnan kirjastossa: lainasin Ingmar Bergmanin Laterna magican ja Lena Huldénin kirjan Kuusijalkainen vihollinen: niveljalkaisten vaikutus länsimaiseen sodankäyntiin. Niveljalkaiset on tässä hiukan vieraampi ilmaus sellaisille otuksille kuin täille, kärpäsille ja hyttysille.

Balleriinailua

Kerrankin voin sanoa olevani enemmän tyytyväinen kuin tyytymätön balettisuorituksiini (poikkeuksena nolon matalat hypyt, joissa on vaikea pitää jalkojen kolmas asento alastulossa). Teimme ripeästi sarjat – ne vaihtuvat kai jo ensi viikolla uusiin – ja sitten reippaasti harjoittelemaan Suurta Esiintymistapahtumaa varten. Musiikin kanssa harjoitellessa pysymme hyvin tahdissa ja liikkeet alkavat näyttää samaan aikaan tehdyiltä. Ilman musiikkia se on vaikeampaa. Esiintymisiä onkin kaksi, molemmat huhtikuun lopussa. Toinen niistä on Turussa ja toinen Raisiossa.

Baletin jälkeen kävimme ruokaostoksilla. Niin – ja minä ostin uudet aurinkolasit. Nythän nimittäin on kevät!