.. tai pikemminkin viimeinen rutistus, joulusiivouksen nimittäin! En vietä joulua kaapissa, mutta pari kaappia olen siivonnut. Pidän periaatteenani, ettei jouluvalmisteluista saa tulla paha mieli kenellekään. Jos mennään hampaiden kiristelyn ja nääntymyksen puolelle, niin siinä kohtaa varmaankin kannattaa ottaa aikalisä, ja tuumata toisenkin kerran tämän Kristuksen syntymäjuhlan tarkoitusta. Kristus nimittäin uskaltaa tulla likaiseenkin kotiin, jossa ei pöytä notku alusta loppuun itse tehtyjä ”looria”.

Pohdintoja Pamukista

Turkkilaisen mestarin romaaneja lukiessani koen nimisokeuden. Turkkilaiset nimet ovat niin erilaisia ja outoja suomalaiseen silmään, etteivät ne herätä oikeastaan minkäänlaisia valmiita mielikuvia. Romaanikirjailija kertoo kaunottarista nimeltä Ipek ja Fasun, mutta ne eivät aiheuta mitään näkökokemuksen tapaistakaan, siis niminä.

Jos suomalainen kirjoittaja kuvailee kaunista Heidi-nimistä tyttöä, niin saan heti mieleeni lukioaikojeni luokkatoverin, joka oli heidimäisen kaunis: vaaleanruskeat, tavallaan melkein värittömät hiukset, vedenväriset silmät, kuulas iho. Nuo ominaisuudet kuuluvat heidimäisyyteen, ja romaanien heidit ovat sitä samaa mallia mieleni silmissä, ellei nyt ihan toisin ilmoiteta. Mutta Ipek.. tai Fasun..? Tai miehistä Feridun? Feridun kuulostaa lääkkeeltä! Hormonilääkkeeltä, tai sitten psyykelääkkeeltä.