Olen yhä vankemmin sitä mieltä, että unilla on suuri merkitys. On oikeastaan epäolennaista haaskata aikaa pohtimalla mikä se voisi olla, koska sitä on pähkäilty ihmiskunnan aamusta alkaen saavuttamatta yksimielisyyttä, mutta joku merkitys niillä nyt kuitenkin on. Siksi mainitsen nyt pari joulun ja uuden vuoden välillä näkemääni unta.

Yhdessä unessa olin menossa naimisiin. En ollut oma itseni, olin Satu Silvon näköinen sellaisena kuin Satu Silvo oli minun iässäni. Hääpukuni oli aika kapealinjainen, mitäänsanomaton, arkinen. Sulhanen näytti aivan Jari Sarasvuolta, jos Jari Sarasvuo painaisi noin 20-30 kiloa enemmän kuin nyt.

Olin suhteellisen onnellinen, vaikka unessa syntyikin vaikutelma parisuhteen olevan jo vähän ylittänyt ”parasta ennen” -päivämääränsä. Ongelmaksi muodostui anoppi (Seela Sellan kaksoisolento), joka oli hitusen ärsyttävä – ja päädyin tappamaan hänet! Minä! Lempeistä lempein, kyyhkynen, serafien sukua? Anoppi ei ollut missään suhteessa sietämätön, vain vähän eri tahdissa kuin minä.

Mitä tästäkin pitäisi ajatella? -Ei muuten ole edes ensimmäinen kerta, kun uneksin olevani jossakin itselleni vieraassa ruumiissa vankina. Sieluni ja mieleni ovat omiani, mutta ruumis on toinen. Viime aikoina Nukkumatti on näyttänyt useammankin tällaisen unen.

Toisessa unessa olimme etsimässä uutta asuntoa. Tämä uni liittyy selvästi nyt meneillä olevaan prosessiin, joka vie meidät keväällä Uudellemaalle. Päädyimme katsomaan erään PuoLiskoisen työtoverin rivitaloasuntoa ostamistarkoituksessa. Tämä ihminen ystävällisesti tarjoutui itse istumaan pihalla pari päivää, että saisimme kokeilla asumista asunnossa. Rivitaloyhtiö oli suuri, ja neliömäisesti rakennettu – naapureita oli joka puolella. Heti, kun oven aukaisi, niin jo joku pää kurkkasi naapurin ovesta tai ikkunasta. Koin sen ahdistavana. Katsoin asunnosta vain olohuoneen ja sen perusteella ajattelin asumuksen olevan siedettävä. Sitten tajusimme, että sehän on Turussa, siis tämä asunto, ja mitä me tekisimme turkulaisella rivitalokolmiolla? Tämän huomattuamme katselin asunnon kunnolla läpi, ja huomasin siinä monia muitakin puutteita sijainnin lisäksi. Poistuimme helpottuneina. (Koirat olivat mukana tässä unessa, ja ne olivat tavattoman vaivalloisia: raapivat asunnon lattioita, pitivät ääntä, remusivat ynnä muuta.)