Pakene vuorille!

Ikoni sen kun edistyy. Itse Moosekseen en ole vielä koskenutkaan, mutta se on tyypillistä minulle: ensin tehdään huolellisesti tausta ja mahdolliset vuoret ynnä muut.. ja sitten vasta aletaan kieli keskellä suuta maalata pyhää.

Viime perjantaina olimme kurssilla vain kaksi tuntia, koska piti hoitaa kauppa-asioita (tarkemmin sanottuna eväitä PuoLiskoisen lauantaista metsästysreissua varten), eikä kaupassa ole kiva asioida ihan viimeisten aukiolon minuuttien aikana. Ihmeen paljon aikaiseksi saa kahdessakin tunnissa, kun paneutuu asiaan oikein kunnolla.

Aloitin maalaamalla mielestäni liian karkkimaisen taustan päälle kerroksen kuravedenruskeaa. Itse asiassa se toimi: taittoi imelyyttä ja lisäsi elävyyttä. Seuraavaksi pakenin vuorille, eli aloin väritellä niitä. Se osoittautuikin hiukan hankalammaksi: taipumus karkkimaisuuteen asuu minussa sitkeästi, ja sokerinmakeita hattaroita olisivat vuoreni olleet, ellen olisi niitäkin tajunnut peittää ohuesti hillitsevillä väreillä. Tykästyin lopputulokseen oikein kovasti – illan päätteeksi olin voittoisassa, kaikkivoivassa mielialassa, joka melko todennäköisesti kohtaa loppunsa viimeistään seuraavalla maalauskerralla. Tässä kuvat ennen maalaustyön aloitusta ja sen päätyttyä:

ninniniko1

ninniniko