Joku aika sitten tein toivioretken Raision kirjastoon. Hämmästykseni oli suuri, kun näin keskeisellä paikalla varsinaisen vekottimen, moottoripyörän, jonka selässä oli laihanlainen, ajohaalareihin puettu nukke! Vilkaisu asetelman edessä olevaan tauluun selvitti kyseessä olevan Jarno Saarisen. Hän oli moottoriurheilija, joka kuoli 1970-luvulla.

Nuoren ihmisen kuolema on tietysti aina tragedia, olipa kyseessä sitten moottoriurheilija tai ei, mutta pakostakin tulee miettineeksi onko kirjasto sopiva paikka juuri tälle tragedialle? Mitä tekemistä moottoriurheilulla on kirjaston tai kulttuurin kanssa? Miksi kirjaston täytyy kosiskella sitä väestönosaa, joka nauttii bensanhajusta ja moottorien ulvonnasta?

Jos sellainen pömpeli on ihan pakko sijoittaa kirjastoon, niin eikö eteisaula olisi sille sopivin paikka?

Tällaista tämä elämä on 2010-luvulla. Taiteiden yössä ei näe taidetta eikä kulttuuria kuin sattumalta. Kirjastoissa ihannoidaan päriseviä moottoripyöriä ja ulvovia kumeja.