Blogin tekniset päivitykset on saatu valmiiksi. Melkoinen määrä tuskastumista ja runsas annos ärsyyntymistä tuli kaupan päälle. Projektin piti sujua silkkisesti, mutta mitä vielä. 

Jos asiakas vuokraa auton kahdeksi viikoksi ja maksaa siitä tietyn summan, niin kuinkahan todennäköistä on tuon asiakkaan hyvänahkainen alistuminen vuokraajan yhtäkkiä ilmoittaessa ettei tänään sitten autoa käytetä. Huomenna ehkä. Mahdollisesti. Taitaisi aika moni kiipeillä seinille. Mutta kun on kyse internettiin tai tietokoneeseen noin yleensä liittyvästä palvelusta, niin asiakas on koulutettu palvelun tarjoajan kannalta oivalliseen nöyryyteen. Ilman mitään korvauksia ollaan valmiita sietämään mahdottomia tilanteita. Itselleni mahdottomuus materialisoitui vielä sähköpostiongelmankin muodossa. Emme ole tyytyväisiä. Onneksi tilanne taitaa nyt olla selvenemään päin!

Olen rauhoitellut tietokoneongelman vuoksi kuumennutta mieltäni kenkä- ja käsilaukkuostoksilla. Kun silmänsä sulkee, niin jo luomien takana vilistää kaiken värisiä ja kaiken kokoisia laukkuja. Kaikenkarvaiset korkokengät tanssivat nekin levotonta polskaa pään sisällä. Päädyin ostamaan itselleni ihanat hopeiset kengät huikaisevan korkealla korolla ja samaa väriä olevan häpeämättömän koristeellisen laukun.

Atwood-kausi jatkuu

Pidän nenäni edelleen kiinni Atwoodin mainioissa romaaneissa. Rouva Oraakkelin luin jo ja nyt on Kissansilmä menossa. Atwood osaa kuvata tyttöjen välistä ystävyyttä tuskallisen selvästi ja rehellisesti. Missä ystävyys loppuu ja kiusaaminen alkaa? Miksi ihmiset päätyvät satuttamaan niitä, joista eniten pitävät? Miksi tunteet – ystävyys ja rakkaus – eivät voi olla puhtaita, vaan niihin on aina sekoittunut jotain vaikeammin määriteltäviä piirteitä. Usein niitä ei itsekään halua katsoa suoraan, koska niin tehdessään voisi joutua myöntämään itsessään sellaisia puolia, jotka eivät ole ihmiselle kunniaksi.