.. tosin ihan vain kotimaassa. 25.10. olisi Riihimäellä karjalaisten tapaaminen, johon ajattelin minäkin innostua osallistumaan. Olen yleisesti ottaen tavattoman laiska lähtemään minnekään – jo Raisioon tai Turkuun ajaminen on herkulesmainen ponnistus – mutta tässä on kyse aivan poikkeuksellisesta asiasta, joka motivoi.
Ilmottautumisaikaa on 20.10. asti, enkä vielä ole sitä vahvistanut, mutta 90% varmuudella voin sanoa sinne lähteväni. Olen jopa katsellut VR:n sivuja ja Matkahuollon aikatauluja yrittäen valita eri kulkuvälineiden välillä. Junamatkustus olisi himpun verran halvempaa ja vartin verran nopeampaa, mutta mutkana matkassa olisi yksi kireällä aikataululla oleva junan vaihto Toijalassa. Bussilla pääsisin suoraan Turusta Riihimäelle, mutta siinä ongelmaksi muodostuu saapuminen kello 13. Kello 13 alkaa jo tämä meidän rajantakaisten kohtaaminen ravintola Graniitissa, eikä ajatus myöhästymisestä houkuta. Kolmas vaihtoehto on ajella iloisesti omalla autolla, ja sen taidan valita. Navigaattorin kanssa uskaltaa kehnompikin suunnistaja lähteä matkaan, ja autoillen matka saattaa sujua nopeammin kuin bussilla tai junalla.
Minua kiehtoo ajatus tällaisista tapaamisista. Näiden ihmisten parissa olisin viettänyt elämäni, jos maailmanhistoria olisi sen sallinut. Näiden ihmisten kanssa olisin puhunut arjen asioita, jakanut ilot ja surut. Minua viehättää ajatella entä jos, minua vaivaa ajatus siitä, mitä olisi voinut olla. Mitä olisi voinut olla, ja mitä on: mahdollisten maailmojen kohtaaminen, limittyminen, uudet ovet ja ikkunat avautuvat. On tienhaaroja: mitä teemme tai emme tee, mitä valitsemme valitsemattakaan.
Asteroidiahdistus
Millaisen ihmisen mielestä uuden maapalloa kiertävän, kaartavan, vaanivan, ja ahdistavan asteroidin löytyminen on ”hämmästyttävää” ja ”hassu sattuma”? Minusta asia on lähinnä kauhistuttava, pelottava, pahaenteinen. Jos nyt joitakin adjektiiveja pitäisi valita. Murikka on kiertänyt meitä jo 775 vuoden ajan. Se kulki siis avaruudessa lähellämme, kun uskonpuhdistus raivosi verisenä myrskynä yli Euroopan, kun Mikael Agricola pohdiskeli kirjoitettua suomen kieltä, ja kun turkkilaiset valloittivat Konstantinopolin 1453. Armomme aika on jatkunut pitään – mistä sen tietää, vaikka tuo asteroidi vielä olisi Jumalan tuomio ja rangaistus ihmiskunnalle.