Minähän se, kirkuva siili. Piikit pystyssä, reagoiden lajilleni luonnottomasti – eihän siilikään voi huutaa, ihan samalla tavalla minä teen mahdottomia puolustaessani tilaani. Joskus sitä on yliherkkä: kokee liian vahvasti toisten yritykset sekaantua omaan toimintavapauteen ja omaan reviiriin. Silloin pitää kirkua, silloin pitää nostaa piikit pystyyn. Muutakaan ei voi.

Joinakin päivinä tuntuu kuin koko kokonaisuus – ruumis ja sielu – olisi tulehtunut tai vereslihalla. Silloin ei tahdo kestää sitä, että joku kumartuu puhuessa liian lähelle, utelee tai muuten käyttäytyy hyökkäävästi. Sitä tarvitsee paljon ilmaa itsensä ja muiden väliin. Toisaalta olo on sisältä myös liian pehmeä, kuin ylikypsän marjan tai hedelmän kaltainen oisin. Pinta rikkoutuu pienimmästäkin.

Kampaajalla

Leikkautin hiuksiani tänään. Noin viisi senttiä lähti pituudesta – palautin itseni siihen tilaan, jossa olin toukokuussa. Kun hiukset leikkaa, niin leikkaa pois palan elettyä elämää. Kello kääntyy taaksepäin, on halu pysyä ennallaan, aina samana. Jos hiukset muistaisivat, niin minun hiuksillani olisi nyt muutaman kuukauden muistikatko. Ne muistaisivat toukokuun ja kevään toiveikkuuden ja ne odottaisivat kesää. Lattialle saksitut lyhyet pätkät ovat kesä.

Takaisin päiväjärjestykseen

PuoLiskoisen loma alkoi. Ilma on täynnä toinen toistaan houkuttelevampia mahdollisuuksia. Tänään tartuimme kirjastomahdollisuuteen ja kävimme sekä oman kunnan kirjastossa että Raisiossa. Helvi Hämäläistä kahmin mukaani. Kadotettu puutarha on itsenäinen jatko Säädylliselle murhenäytelmälle – pakkohan siihen oli tarttua. Velvoitus ja Ketunkivi löysivät myös tien luokseni.

Hullunkurinen sattuma: lainasin kaksi samannimistä kirjaa. Kummankin nimi on Skräppää muistot talteen. Toinen on ohut kuin vuoden paastonnut, toinen anteliaan paksu, iso ja värikäs. Toisen on kirjoittanut Alison Lindsay ja toisen tekijä on Marlene Öinaes. Aivan niin, ajattelin tehdä uuden aluevaltauksen askartelun saralla ja kokeilla skräppäämistä vielä jossakin vaiheessa. Olisi mukavaa tehdä kesästä 2009 sellainen muistoalbumi.