Maaliskuussa tuli kuluneeksi 80 vuotta talvisodan päättymisestä. Sota kesti 105 päivää ja sen aikana niinkin nuoret kuin 17-vuotiaat kuolivat rintamalla. Moni nuori nainen jäi sotaleskeksi ja joutui miettimään (niukan) toimeentulon itselleen ja lapsilleen. Fast forward 80 vuotta ja korona saapui Suomeen. Ikävä sanoa, että tämä pakollinen kotoilu ei kaikissa ole herättänyt eloon niitä ylevimpiä tunteita. Osa käyttää tätä aikaa juodakseen prosenttijuomia ja osa ei tahdo ollenkaan rajoittaa menemisiään ja tulemisiaan. Valituksen määrä on suuri.

Pakostakin tulee miettineeksi, että asiamme voisivat olla niin paljon huonomminkin. Meidän teinimme saavat rauhassa itkeä, että koti tuntuu vankilalta. Heidän ei tarvitse lähteä käymään kaupunkisotaa tai kyyhöttämään metsässä kuusenkyljessä ase ainoana kaverina. Kaikesta valituksesta huolimatta sanon, että me olemme onnekkaita. Korona tai ei, me olemme onnekkaita. Jos kotona oleminen tuntuu rangaistukselta, niin ehkä kannattaisi miettiä mitä asialle voisi tehdä. Onko vika muissa, vai kenties mitäittessä.

Korona tuo ihmisissä esiin parhaimman ja huonoimman. Positiivinen ihminen ajattelee, että tästä selvitään. Kolmekin kuukautta on vielä lyhyt ajanjakso ja joka päivä vie lähemmäs sitä aikaa, kun rajoitukset poistetaan elämästämme. Negatiivinen ihminen ajattelee, että tämä on maailmanloppu. Yhtään päivää ei enää jaksaisi olla kotona, vaikka mäyräkoirat ja salkut ovat kavereina. Positiivinen ihminen tajuaa, että tilanteesta ruikuttaminen vain pahentaa omaa ja muiden oloa. Negatiivinen ihminen lähtee kauppakeskukseen ”tuulettumaan”, koska sitä ei suoranaisesti ole kiellettykään ja tekee mieli. Positiivinen ihminen ymmärtää, että esimerkiksi lapset ottavat mallia meistä aikuisista tähän kriisiin suhtautumisessa ja siksi yrittää pysyä rakentavalla mielellä. Negatiivinen ihminen taas taantuu itse lohduteltavaksi lapseksi.

Vaikea sanoa mitä opetuksia olemme valmiit ottamaan vastaan koronalta. Pystymmekö näkemään, että vailla rajoja oleva maailma ei sittenkään ole turvallinen? Voisimmeko osakkeenomistajina tyytyä vaikka pienempiin osinkoihin, jos se tarkoittaa työn tekemistä Suomessa ja suomalaisella työvoimalla? Rahaa ei voi syödä, eikä sillä voi ostaa itseään vapaaksi viikatemiehen saapuessa. Minä tahtoisin, että miettisimme uudestaan koko halpatuotannon filosofiaa. Ja tahtoisin, että oppisimme nauttimaan kotimaan matkailusta siinä missä kaukomaiden näkemisestäkin. Jotain on pielessä, jos Teneriffa on tutumpi kuin Tampere. Lyhytnäköinen ahneus monilla elämän aloilla voi johtaa tilanteeseen, jossa ”maailmankylä” sairastaa COVID-19:n tapaisen sairauden aina muutaman vuoden välein. Onko maailmantaloudella varaa siihen?

Raamattu-gate

Tässä ajassa liikkuu koronan lisäksi toinenkin pöpö: Raamatun näkeminen kiellettynä kirjana, jota saa siteerata vain valikoiden. Päivi Räsänen on nyt tämän myrskyn keskuksessa; Pasilan poliisiasemalla on pidetty raamattutunteja siihen tahtiin, että virkamiehillekin varmasti tulee pyhä kirja tutuksi. Jotain hyötyä siis tästäkin kai.

Koko hyrskynmyrskyhän lähti siitä, että Räsänen oli joskus vuosia sitten tuottanut materiaalia, jossa Raamattua siteeraten oli otettu negatiivinen kanta samaa sukupuolta olevien lihallisiin suhteisiin. Jokainen Raamattunsa tunteva tietää varsin hyvin, että tämä kanta on perusteltu katsottiin sitten Vanhaa tai Uutta testamenttia.

Näin sivuhuomautuksena sanon mikä minua tässä pahiten häiritsee. Ajattelen näin: oli kyse Aku Ankasta tai Raamatusta, niin se mitä siellä lukee, on se, mitä siellä lukee. Pidän todella outona tätä ajatusta, että muuten ottaisimme Raamatun todesta, mutta juuri tässä asiassa pidättäytyisimme sen opetuksesta. Ei uskonto ole mikään kaupan karkkilaari, josta valitaan itselle parhaiten sopivat namuset ja jätetään muut. Se on kaikki, tai ei mitään. En pitäisi minään ihmeenä, vaikka seuraavassa raamatunkäännöksessä näissä ”kiusallisissa” paikoissa olisi pitkät selitykset alaviitteinä. Tai sitten komitea vain sensuroi hankalat paikat. Alan uskoa, että mikä vain on mahdollista tässä asiassa. Eli pitäkääpä ihmiset kiinni vuoden 1933/1938 piplioistanne, koska ehkä jo seuraava käännös on runneltu.

Toisin ajattelevat perustakoot omat uskonnolliset yhteisönsä; sellaiset, joissa kaikki sallitaan ja kaikilla on hyvä mieli. On aika röyhkeää yrittää ulkopuolelta tuoda kirkon opetuksen vastaisia kantoja kirkon sisälle. Ei kirkolla ole mitään velvollisuutta muuttua tämän maailman joka oikun vuoksi. Eikä Raamatulla ole mitään velvollisuutta olla mieliksi tämän ajan ilmiöille. Raamattu ei ole mukava kirja, eikä sen ole tarkoitus sellainen ollakaan. Se on haastava, vaikea, vaativa ja hämmentävä. Se ei pyytele anteeksi, vaan velvoittaa.