Vietimme hävyttömän laiskan lauantain. Jopa kirjastot jäivät väliin, koska nukkuminen ja sitä seurannut vaateostosrieha veivät mennessään. Olin vaatekaupassa kuin hypnoosissa, talven nälkiinnyttämä värien ahmatti. On kuin olisi ollut puoli vuotta ilman ruokaa ja nyt pääsisi runsaiden lihapatojen ääreen! Tällaisen vaikutuksen on minuun tehnyt tämä kylmääkin kylmempi talvi ja ankeat, paksut talvivaatteet!

Yhden asian unohdin kuitenkin autuaasti, nimittäin käsilaukun! Tekisi mieleni jotain kaunista laukkua, jotain pientä silmäniloa ja kevätmielen kohottajaa. Ehkä sitten ensi kerralla?

PuoLiskoinenkin intoutui hankkimaan täydennystä vaatevarastoon. En tiedä oliko se hänen puoleltaan ihan puhtaasti omasta, vapaasta tahdosta syntynyt päätös, vai onko minun toistuva asiasta muistuttaminen (rumasti sanottuna jankutus) vaikuttanut asiaan?

Miesten ja naisten vaatekaupat ovat kaksi eri maailmaa. Tämä vanha totuus oli mahdollista todeta taas tänäänkin. Miesten kaupat ovat järjestykselle ja johdonmukaisuudelle omistettuja temppeleitä: yhdessä pömpelissä ovat pukupaidat, siististi päällekäin pinottuina ja kokojen mukaan, toinen rekki on omistettu pikkutakeille, kolmannessa pisteessä ovat neuleet. Jo ovelta näkee selvästi mitä missäkin on. Käytävät ovat leveitä ja kaupassa on helppo suunnistaa. Myyjät rientävät heti tarjoamaan apuaan: vaateostoksiin haluton asiakas voi niin tahtoessaan vain ladella listan tarvitsemistaan ruumiin verhoista ja myyjä loihtii ne esille tuossa tuokiossa. 

Naisten vaatekaupat ovat kirpputoreja ja itämaisia basaareja. Vaatteet ovat usein sikinsokin suloisessa sekamelskassa. Pikeepaidan vierestä voi tehdä yllättävän hamelöydön ja alennustakkeja katsellessa katse kuin sattumalta osuu myös hintaviin paljettipaitoihin. Koko idea on siinä, ettei hakemaansa löydä helposti ja nopeasti – pitää selata vaatetankoja, hakea katseella, ihmetellä ja käydä läpi paljon vaatteita. Silloin ihminen on altis heräteostoksille: sitä lähtee ostamaan sukkahousuja, mutta näkee matkan varrella niin kivan kevättakin ja mukavan kepeän puuvillaneuleen, että ne tulee myös vietyä kassalle. Miehen mokoma sekamelska ja vaatekarnevaali saisi kääntymään 180 astetta jo heti kaupan ovella.