Olinpa taas tänään Turussa. Yliopistonkadulla näin (liian) pitkään paastonneen hepan – sen ruokkija ansaitsisi ankarat moitteet, sillä kavioeläin oli todella ruipelossa kunnossa.

Koko alkusyksyn ajan on patsaan jalusta ollut varattu: ohi kulkiessani siinä on haitaria rääkännyt toiveikas katusoittaja. Sen vuoksi kuvan ottaminen jäi tälle päivälle, vaikka sellaista mielin jo aiemminkin. Haitaristi ei tosiaankaan tuntenut instrumenttinsa saloja missään mielessä, vaikka kuinka tarmokkaasti yritti huojua ”musiikkinsa” tahdissa. Onneksi hän oli nyt jäänyt kotiin, tai vaihtanut elämöintipaikkaa.