Suussa maistuu siltä, miltä nyt maistuu, kun on nuollut kaksikymmentä kirjekuorta kiinni. On taas aika joulukorttien! Minä kuulun joulukorttien ystäviin. Kortissa on nimittäin se hyvä puoli, että se ei tungettele. Saaja voi avata sen juuri silloin, kun sopii, eikä ikinä tule yllätetyksi kädet piparkakkutaikinassa, tai juuri kesken joulusiivouksen kriittisten hetkien. Tekstiviestit ovat vähän toinen juttu. Niissä on jotain persoonatonta. Niistä puuttuu se toisen ihmisen käden kosketus, joka joulukortissa välittyy. Voi olla, ettei kortissa ole muuta itse tehtyä kuin allekirjoitus, mutta se allekirjoituskin sisältää ajatuksen: haluan muistaa sinua, haluan toivottaa sinulle jotain hyvää.

Ihmettelen netin keskustelupalstoilla ajoittain riehuvaa vihamieltä joulukortteja kohtaan. Aika pitkälle olemme tulleet, jos jo joulukortti saa ihmiset raivostumaan. Tuntuu kuin ihmisrodulla olisi nykyisin tavattoman lyhyt pinna, joka katkeaa pienimmästäkin aiheesta, tai vaikka ilman aihettakin.