Televisio oli auki, sieltä tuli Sinkkulaiva. Se on ilmeisesti ohjelma, jossa sinkut etsivät kumppania risteilyltä. Ihmettelenpä vain, mikä nykyisin naisia(kin) vaivaa, kun täytyy olla niin ronskia ja roisipuheista. Minä jos olisin mies, niin juoksisin karkuun.

Ihmettelenpä sitäkin, kun maaliskuussa (jonka pitäisi olla maallinen kuu, kuukausi, jossa maa näyttäytyy) tulee koko ajan lunta tupaan ja jäitä porstuaan. Sunnuntaina sain kaivaa autonkaiseni esiin varsinaisen lumivuoren alta*, eikä tänäänkään taivaan hiutaleille näkynyt loppua tulevan. PuoLiskoinen on työmatkalla ja ajatus lumikolaan tarttumisesta häälyy ylläni synkän pilven lailla. Ihmettelenpä vain, miksi en ole opetellut lumilingon käyttöä. Nyt saan maksaa siitä.

Ihmettelen, miksi erilaiset mielipiteet suututtavat monia ihmisiä. Miksi ei voida tyytyä olemaan eri mieltä asioista; tai jopa nauraa sille, kuinka moneen junaan meitä taas onkaan. Tuntuu masentavalta kuulla ihmisten kiihtyvän, intoilevan ja suorastaan suuttuvan, jos et jaa heidän näkemyksiään. Minua suorastaan pelottaa etenkin median lietsomat keskustelun aiheet ja niiden vispaamat tunnemyrskyt.

Ihmettelenpä vain, miksi viime aikoina olen saanut maksaa enemmän kuin tarpeeksi kirjastosakkoja. Miksi on (muka) niin vaikeaa mennä nettiin ja uusia lainat?

*) Uteliaille kerrottakoon, että putsasin auton ihan kunnolla, enkä vain tyytynyt tekemään näköaukkoja tuulilasiin, tai muutakaan vippastemppua.