— sen edestään löytää.” Vuonna 1945 koko maailma oli kyllästynyt sotaan. Yhdysvallat halusi kääriä sodan siististi rusetille pudottamalla kaksi atomipommia Japaniin. Ei haluttu enää tuhlata miehiä tavanomaisesti käytävässä taistelussa ja niin – pitihän uutta jännittävää asetta testata.

Sotijoiden tavoitteet jäivät puolitiehen. Saksalainen totalitarismi pystyttiin kukistamaan, mutta kuin yhteisestä sopimuksesta vaiettiin siitä, että Itä-Eurooppa jäi kommunistien kynsiin ja Neuvostoliiton vallan alle. Asiasta ei oikein voinut puhua, koska Neuvostoliitto kuului voittajavaltiohin.

Kun nyt katson tilannetta tässä maailmassa, niin näen selvän syy-seuraus -ketjun. Neuvostoliittoa ei pakotettu demokratian tielle kuten Saksalle tehtiin, vaan heidät jätettiin omiin oloihinsa rikkomaan omien ja muiden maiden kansalaisten ihmisoikeuksia. Neuvostoliittoa ei koskaan pakotettu sellaiseen oman historian likapyykin pesuun kuin mikä tuli Saksan osaksi. Koko kylmän sodan ajan Neuvostoliitto varustautui sotilaallisesti. Putinin aikana maa on tehnyt samoin. Samalla se on vahvistunut omissa harhoissaan, omissa myyteissään, omissa kuvitelmissaan siitä mihin se on oikeutettu ja mitä Länsi siltä on vienyt.

Länsi maksoi mukavan elämän ja rauhan ajan itäeurooppalaisten kärsimyksellä. Ja nyt saa läntinen maailma niittää sitä mitä on kylvänyt: Venäjä on strateginen uhka koko pohjoiselle pallonpuoliskolle. Panssarikenraali Patton, tuo eksentrinen henkilöhahmo, sanoi jo sodan aikana suorat sanat: ”We we are about to replace them (Germans) with mongolian savages and all of Europe with communism.”* Terävänäköinen kenraali pohti myös sodan mahdollisuutta Neuvostoliittoa vastaan: ”We promised the Europeans freedom. It would be worse than dishonorable not to see they have it. This might mean war with the Russians, but what of it? They have no Air Force anymore , their
gasoline and ammunition supplies are low. —- You mark my words. Don’t ever forget them. Someday we will have to fight them and it will take six years and cost us six million lives.”

Meillä on nyt naapurinamme omissa houreissaan elävä ydinasevaltio. Kuvittelin pitkään, että Venäjä kaikesta huolimatta olisi rationaalinen toimija. Mutta katsotaanpa mitä siellä puhuvat hallintoon kuuluvat ja sitä lähellä olevat ihmiset. He haluavat Gulag-järjestelmän takaisin ja tahtovat takavarikoida armeijaa arvostelevilta omaisuuden. On kai pakko hyväksyä se, että itänaapurissa on tultu hulluiksi. Ja hulluuteen kuuluu täysi ennakoimattomuus.

 

Mitä on tehtävä?  

Ihan lyhyesti ja luettelomaisesti:

• Jos sinulla on lapsi, niin laita hänet partioon.
• Jos olet 18-30 -vuotias, niin mene inttiin ja käy kertausharjoituksissa. Oikeasti. Kyse ei ole vain isänmaan puolustamisesta, vaan sinun itsesi ja sinulle rakkaiden ihmisten puolustamisesta.
• Pidä kotivara kunnossa.
• Ihmisen elämäntehtävä ei voi olla vain lösiä kotona ja pelata pleikkaa. Ihmisen erottaa eläimestä se, että meillä on välitöntä tyydytystä suurempia tavoitteita, uhrautuvaisuutta ja idealismia. Mieti mikä voisi olla sinulle sellainen ihanne, jonka puolesta toimia.
• Ole iloisella mielellä. Kyllä, meillä on sekopäinen naapuri. Kyllä, tämä aika vaikuttaa jännitteiseltä ja synkältäkin. Mutta asioilla on taipumus selvitä aina jotenkin. Uskotaan huomiseen, tehdään siitä hyvä.

 

*”Me siis aiomme korvata saksalaiset mongolilaumoilla ja luovuttaa Euroopan kommunismille”.

**”Lupasimme vapauden eurooppalaisille. Olisi kunniattomuutta pahempaakin olla antamatta sitä heille. Se voi tarkoittaa sotaa Venäjän kanssa, mutta entä sitten? Heillä ei ole enää ilmavoimia, heidän polttoaine- ja asevarastonsa ovat vähäiset. Pistäkää mieleenne minun sanani älkääkä koskaan unohtako niitä. Jonain päivänä meidän on taisteltava venäläisiä vastaan ja se tulee viemään kuusi vuotta ja kuusi miljoonaa kuolonuhria.”