Avainsana: arki

by Ninni

Ja minä luen..

..Yrsa Steniuksen sanoja Albert Speeristä. Merete Mazzarellan tulkintoja Sakari Topeliuksesta. Novelleja ja romaaneja Alice Munrolta ja Joyce Carol Oatesilta. Marraskuu myös nukuttaa, saa unen valtakunnan vaikuttamaan varteenotettavalta vaihtoehdolta tälle todellisuudelle. Marraskuu on aika sytyttää kynttilät ja käydä vierailuilla. Marraskuu on teatterin aika, aika nähdä Kaaos ja pitää siitä.

Valaan vatsoja

Joona-ikonini on edelleenkin työn alla. Valaan silmä tuottaa ongelmia ja ystävällinen ikonimaalaritoveri lähettää sähköpostitse valokuvan oikeasta valaskalan silmästä, jos siitä olisi apua. Tällä hetkellä valaani silmä on ruskea. Se on kuin mikäkin veden valtakunnan Rudolf Valentino ja minä olen epätoivoinen.

Eräänä päivänä Joonan kirja näyttäytyy aivan toisessa valossa, erilaisessa kuin koskaan aiemmin. Niinhän se on, tästä on kyse: suljemme itsemme valaan vatsaan yrittäessämme paeta asioita, jotka meidän pitäisi tehdä. Niin tekee meistä jokainen, ei vain profeetta Joona. Valaan vatsa voi tuntua jopa miellyttävältä vaihtoehdolta: siellä on turvallista ja pimeää ja lämmintä. Seinät ovat lähellä ja samoin katto.

Mutta pitkän päälle valaan vatsa käy ahtaaksi ja inhottavaksi paikaksi. Ihminen alkaa kaivata taivasta ja tilaa ympärilleen. Silloin sen ymmärtää: olen jättänyt tekemättä sen, mitä piti. Olen paennut. Olen valinnut löyhkäävän ahtaan luolan avaran, kauniin maailman sijasta. Onneksi sieltä pääsee kuitenkin pois.

Oikeastaan Jumala ei sulje ihmistä suuren kalan vatsan vankilaan, vaan me teemme sen itse. Ja tulemme ulos kun olemme valmiita.  

by Ninni

Pieniä asioita

Sain pankista tulleen kirjeen avatuksi. Sain luettua loppuun Duras, rakastettuni. Näin kammottavan unen: sekoituksen yläastetta ja lukiota (koulumiljöö oli lukioni, luokanvalvojana unessa oli yläasteen luokanvalvojani) ja heräsin ahdistuneena. Luettuani Eira Mollbergin Vakuuslapset mietin kuinka paljon meidän pitäisi sietää lähimmiltämme ja missä vaiheessa lopettaa sietäminen.

by Ninni

Highway hypnosis x 2

Tänään koin sen peräti kaksi kertaa, sen tunteen kun autoillessa yhtäkkiä havaitsee ajaneensa kilometrikaupalla ollenkaan miettimättä ajamistansa. On "automaattiohjaus" päällä: sitä vain on samalla tutulla reitillä, sille päätyy ja sillä pysyy ihan itsestään. Kilometrit katoavat jonnekin ja äkkiä havahtuu jossain pitkän matkan päässä.

Joskus väsyneenä siivotessa huomaa saman robotinolon. Ihminen ryömii piiloon syvälle mekaanisesti toimivan koneen sisälle.

Senttien menetyksiä

Olen menettänyt paljon senttejä tänään. Hiuksista lähti muutama (oli leikkauksen aika) ja kukkarosta lähti vielä useampi (oli nimittäin myös vaateostosten aika). Oikeastaan kaupungille ei koskaan pitäisi lähteä liian mukavissa kengissä – silloin päätyy vain tuhlauksen tielle. 

by Ninni

Huomioita, havaintoja

Haluaisin elää samanlaisessa talossa kuin herra Hulot elokuvassa Enoni on toista maata. Juuri sellaisessa vanhanaikaisessa, vähän mielipuolisessa rakennuksessa, jossa on Elämää isolla E:llä.

Miksi vauhtipömpelit (siis nämä ajonopeutta vakoilevat, hirvittävän rumat harmaat potentiaaliset kamerankätköt teiden varsilla) ovat kuudenkympin nopeusrajoitusten kohdalla aina valvovalla silmällä varustettuja? Kahdeksankympin nopeusrajoituksella suurin osa niistä hökötyksistä on kamerattomia, pelkkiä tienvarren autoilijanpelättejä. Mutta annas olla, kun ajat jonkun kunnanvaltuuston mielivaltaisilla perusteilla määrittelemälle kuudenkympin alueelle! Jo riittää kameroita, jo riittää valvontaa. Näin ainakin Kustavintien varrella.  

Tietysti tarkoitus on saalistaa sakkoja. Lisää vatsantäytettä valtiolle. Monet noista kuudenkympin rajoituksista ovat sellaisia, että kiusaus rikkomukseen on melkein ylivoimainen.  

Ostin apteekista kolme rasiaa salmiakkia. Myyjä kertoi minulle sen verenpainetta nostavan vaikutuksen kestävän pari, kolme viikkoakin. Jos haluaa hyvän omatunnon, niin verenpainetta ei kannata mittauttaa heti salmiakkimässäjäisten jälkeen. Kannattaa odottaa muutama viikko ja sitten mennä hyveellisenä mittaukseen.