Ja minä luen..

..Yrsa Steniuksen sanoja Albert Speeristä. Merete Mazzarellan tulkintoja Sakari Topeliuksesta. Novelleja ja romaaneja Alice Munrolta ja Joyce Carol Oatesilta. Marraskuu myös nukuttaa, saa unen valtakunnan vaikuttamaan varteenotettavalta vaihtoehdolta tälle todellisuudelle. Marraskuu on aika sytyttää kynttilät ja käydä vierailuilla. Marraskuu on teatterin aika, aika nähdä Kaaos ja pitää siitä.

Valaan vatsoja

Joona-ikonini on edelleenkin työn alla. Valaan silmä tuottaa ongelmia ja ystävällinen ikonimaalaritoveri lähettää sähköpostitse valokuvan oikeasta valaskalan silmästä, jos siitä olisi apua. Tällä hetkellä valaani silmä on ruskea. Se on kuin mikäkin veden valtakunnan Rudolf Valentino ja minä olen epätoivoinen.

Eräänä päivänä Joonan kirja näyttäytyy aivan toisessa valossa, erilaisessa kuin koskaan aiemmin. Niinhän se on, tästä on kyse: suljemme itsemme valaan vatsaan yrittäessämme paeta asioita, jotka meidän pitäisi tehdä. Niin tekee meistä jokainen, ei vain profeetta Joona. Valaan vatsa voi tuntua jopa miellyttävältä vaihtoehdolta: siellä on turvallista ja pimeää ja lämmintä. Seinät ovat lähellä ja samoin katto.

Mutta pitkän päälle valaan vatsa käy ahtaaksi ja inhottavaksi paikaksi. Ihminen alkaa kaivata taivasta ja tilaa ympärilleen. Silloin sen ymmärtää: olen jättänyt tekemättä sen, mitä piti. Olen paennut. Olen valinnut löyhkäävän ahtaan luolan avaran, kauniin maailman sijasta. Onneksi sieltä pääsee kuitenkin pois.

Oikeastaan Jumala ei sulje ihmistä suuren kalan vatsan vankilaan, vaan me teemme sen itse. Ja tulemme ulos kun olemme valmiita.