Avainsana: apokalypsi

by Ninni

Askelia eteenpäin

Kirkas viikko on alkanut, pääsiäisilo jatkuu! Linnut laulavat ja lumi sulaa – jokin on taas liikahtanut ja kevät astuu askelia eteenpäin. Minä olen toistaiseksi päässyt eroon painajaisista ja näen unia vain vaateostoksista.

Sopivasti (?) Suurella viikolla järjesti Cernkin hiukan jännitystä meille ihmisparoille. LHC-helvetinkone tuotti protonisuihkuja ja törmäytti niitä toisiinsa lähes valon nopeudella. Tarkoituksena oli synnyttää kokonaan uusia alkeishiukkasia ja päästä mahdollisimman lähelle alkuräjähdyksen ensihetkiä. Fyysikot ympäri maailman olivat tohkeissaan. Minä mietin mustia aukkoja, kaikkia mahdollisia pieniä yksityiskohtia, erehtymisen helppoutta.

Lukukokemuksia

Luin Ian McEwanin esikoisen, romaanin nimeltä Sementtipuutarha. Pidin siitä, se teki vaikutuksen kärpästenherramaisuudellaan. Orvoiksi jääneet sisarukset luovat oman versionsa kotielämästä ilman aikuisten apua ja tulos on surullisen puutteellinen. Lasten ja nuorten kohtalon lisäksi kirja herättää aiheellisen kysymyksen: kuinka paljon oikeastaan tiedämme naapureistamme? Ihminen voi elää ja kuolla sittenkin niin näkymättömästi – vai onko kyse sittenkin ympäristön haluttomuudesta nähdä?

Vähemmän merkittäviä lukukokemuksia olivat Irina Krohnin Tottelematta paras ja J.P. Roosin Mieheltä. En oikeastaan näe mitään syytä hakea Krohnin kirjaa kirjastosta tai ostaa sitä – kotimainen blogilistamme tarjoaa aivan riittävästi perhe-elämää, lapsia ja vanhemmuutta käsitteleviä blogeja. Ja vieläpä aivan ilmaiseksi! J.P. Roosin kolumnikokoelma on jylhästi nimetty, ehkä lukijan hämäämiseksi. Teksti nimittäin ei vaikuta erityisen ”mieheltä” ainakaan sanan perinteisessä merkityksessä. Sen verran valittavaa se on.  

by Ninni

Kuka surmasi hevosen, tuon kiiltäväkarvaisen?

Aurinkokin suvaitsi tänään näyttäytyä, mutta ei lämmittää. Olen tarttunut uudemman kerran Sir James Frazerin kirjaan The golden bough ja mietin laiskasti auringon ilmestymisen syytä. Onko joku meistä tehnyt jotain sellaista, mitä ei olisi pitänyt? Esimerkiksi surmannut hevosen?

Muinaisina aikoina ihmiset uhrasivat hevosia pitääkseen auringon toimivana ja tyytyväisenä. Rhodoksella auringonpalvonta oli keskeisessä asemassa uskonnoharjoitusta ja kerran vuodessa asukkaat uhrasivat tälle tärkeimmälleen vaunut ja neljä hevosta. Uhrilahja syöstiin mereen ja uskottiin kai auringon sen sieltä saavan käyttöönsä. Myös spartalaiset ja persialaiset uhrasivat hevosia.

Askelta pitemmälle menivät muinaiset meksikolaiset. Heille aurinko oli ”Hän josta ihmiset elävät”, niin kaunis ja runollinen määritelmä. Sydän taas oli elämän symboli ja koti, joten auringolle uhrattiin niin ihmisten kuin eläinten sydämiä, jotta se jaksoi jatkaa matkaansa taivaan halki.

Onko joku nyt uhrannut hevosen, vai mitä kautta pitkä ja synkkä sääjakso on päättynyt? Palaako jossain sydänten uhrituli – toivottavasti ei.

The golden bough on niitä kirjoja, jotka voivat muuttaa ihmisen ajattelutavan. Oma kappaleeni tosin on valitettavan pientä tekstiä. En voi lukea sitä sängyssä, vaan rajoitun tutkailemaan sitä vain istuma-asennossa. Sen lukemiseen nimittäin tarvitsen silmälasit ja minulla on karvaita kokemuksia lukemisesta sängyssä silmälasien kera. Se on varma tapa päätyä murskaamaan ne, tai vähintään vääntämään ne kummalliseen asentoon.

Auringon armoilla olemme me kaikki. Ymmärrän muinaisia ihmisiä ja tarvetta lepytellä ja tukea auringon toimintaa. Joskus pelkään auringossa tapahtuvan jotain odottamattomia muutoksia. Nykyisen käsityksen mukaan aurinkomme jatkaa olemassaoloaan vielä miljardeja vuosia, mutta kuinka siitä voi olla varma? Eihän se ole kuitenkaan mikään airamin sähkölamppu, jolle tehdas on määritellyt toiminta-ajan! Siinä ei ole vaihto- eikä palautusoikeutta, emme saa rahojamme takaisin vaikka se päättäisikin tuhoutua tässä ja nyt.

Auringon valolta kestää yli kahdeksan minuuttia matkata maahan. Tällä hetkellä aurinko voi olla kuollut (ehkä sille ei ole uhrattu tarpeeksi?), emmekä me tiedä siitä mitään. Mutta kahdeksan minuutin päästä kohtaamme tosiasiat.

Eläminen on armoa, aurinko on armoa.

by Ninni

Murhaava murikka

Tälläkin hetkellä avaruudessa taittaa matkaa Apophis, tuo tuhon potentiaalinen tuoja. Nykyiset arviot päästävät ihmiskunnan pälkähästä: se ei törmää, mutta läheltä liippaa.

Millaiseksikohan maailma muuttuisi, jos saataisiin niin sanottu "satavarmuus" siitä, että murikka muuten iskeytyy maahan? Ja että tuho olisi vielä oletettua paljon pahempi. Maailmanlopun päivämäärä olisi tiedossamme. Mitä ihmiset tekisivät? Mieleen nousee muutama vaihtoehto:

1.) Jatkaisivat kuten ennenkin. Voihan nimittäin olla, että laskelmissa sittenkin olisi joku erehdys. Voihan niin olla, voihan? Ja 30 vuotta on pitkä aika. 

2.) Uskonnollisuuden jyrkkä nousu.

3.) Lisääntymisen kääntyminen rajuun laskuun.

4.) Itsemurhien yleistyminen (parempi kuolla oman käden kautta, itse valitsemallaan tavalla maailman vielä ollessa jokseenkin normaali, kuin odotella kauhistuttavaa maailmanloppua?).

5.) Massairtisanoutumiset, yhteiskunnan kudoksen repeytyminen rikki, anarkia.

Oikeastaan uskon näiden kaikkien toteutuvan tässä kuvitellussa skenaariossa. Ensin luultavasti toteutuisi ykkösvaihtoehto. Ihminen hahmottaa pitkiä ajanjaksoja sittenkin niin kovin huonosti. Ja ihminen on toivorikas. Useimmat kai olettaisivat jonkun tieteellisen vippaskonstin pelastavan meidät pahimmalta.

Kun näin ei kävisi, niin sitten luultavasti alkaisivat monien kohdalla 2., 3. ja 4. vaihtoehto tulla ajankohtaisiksi. Viides tapahtuisi luultavasti vasta murikan ollessa epämukavan lähellä. Pörssimarkkinoilla voisi tosin heilahdella jo ennen viimeistä näytöstä.

by Ninni

Lähtölaskenta

Viimeisimmän tiedon mukaan syyskuun 10. päivä alkaa tuomiopäivän mylly jauhaa: hiukkasfysiikan tutkimus saa uutta tuulta siipiensä alle, kun protonit pistetään pyörimään LHC-tehosekoittimeen. Saa nähdä, kuinka käy ihmiskunnan, eläinkunnan ja tämän planeetan.

Kirjoitan tietysti hiukan kieli poskessa. Ehkä tästä sentään selvitään. Riski kuitenkin on olemassa. Ei olisi mukavaa saada kosmiseen hautakiveen tekstiä "kuolivat omaan fiksuuteensa".

LHC on minulle myös mielenkiintoinen eettinen dilemma. Kenellä on oikeus päättää (meidän kaikkien puolesta) millaisia ja miten vaarallisia tieteellisiä kokeita tehdään? Millainen on hyväksyttävä riski ja kuka sen päättää? Suurin osa ihmiskuntaa on pelkkiä takarivin taaveja ja sivustakatsojia näissä kuvioissa. Meillä ei ole sanan sijaa ja pelkomme leimataan hysteriaksi ja tietämättömyydeksi.

Joskus epäilen LHC:n olevan vasta alkua.

Kirjastossa

Kävin paikallisessa kirjastossa tänään. Lainasin lisää Henrik Tikkasta: Henrikinkatu ja Yrjönkatu lähtivät mukaani. Kuin myös Imbi Pajun Torjutut muistot (tämä jo toisen kerran) ja Pentti Linkolaa kahden opuksen verran. Linkolaa ihan vain mielenkiinnosta, ei minkään suuren sielujen sympatian vuoksi. 

by Ninni

Eikä yhtään liian aikaisin!

Tänään on apostolien Pietarin ja Paavalin muistopäivä. Meille päivä oli erityisen juhlava siksikin, kun tälle päivälle tuli ortodoksinen avioliiton siunaus. Nyt kun PuoLiskoinenkin on oikeauskoinen kristitty, niin hetki tuntui sopivalta. Eikä se tullut yhtään liian aikaisin! Luin taas uuden, Associated Pressin tarjoaman apokalyptisen artikkelin LHC:stä* ja sen elokuisesta käynnistämisestä. Avioliitolla nyt ainakin on sakramentin status ja se lohduttaa, jos vaikka Pahin tapahtuisi. En tietenkään toivo sitä – maailma on kaunis ja ihana – mutta ihmissuvun ylimielisyys ei tunne rajoja.

Kun tuo maailmanlopun mylly käynnistetään elokuussa, niin voimme saada paljon uutta tietoa esimerkiksi avaruuden meille tuntemattomista ulottuvuuksista. Jos taas voitamme jättipotin itsetuhon arpajaisissa, niin sitten saamme tietää miltä tuntuu kuolla kosmiset mittasuhteet saavan korskeuden seurauksena. Sukellamme itse masinoimaamme mustaan aukkoon ja heitämme hyvästit maallisille murheille.

Tässä kuva meistä tänään:

Oikea käsi:

*) LHC= Large Hadron Collider.

by Ninni

Maailma loppuu kesällä?

Sveitsin Cernissä alkaa kesällä tapahtua. Protoneja mäiskitään yhteen ja pyritään luomaan sellaisia voimia ja hiukkasia, joita oli olemassa heti alkuräjähdyksen jälkeen. Koetta on kritisoitu vaaralliseksi, koska on olemassa (häviävän?) pieni riski mustan aukon syntymiseen sen seurauksena ja se taas tietäisi maan tuhoa. Kirjaimellista maailman loppua, hupsheijaa kaiken tämän katoamista.

Toinen tuomiopäivän visio on outokaisten tulo kokeiden seurauksina. Ne nimittäin muuttaisivat maan hetkessä pelkäksi kuolleeksi möykyksi. Riski on 1:50 000 000. Yksi mahdollisuus viidestäkymmenestä miljoonasta. Pienempi kuin todennäköisyys voittaa lotossa – mutta onko se riittävän pieni riski, että koko maan tulevaisuus voidaan pistää vaakalaudalle? 

Loppu voi tulla tai olla tulematta – eiköhän maapallo jatka pyörimistään radallaan vielä kesän jälkeenkin, mutta ainakin jotkut tahot ottavat riskin vakavasti. Kaksi miestä yrittää oikeustoimin estää LHC (Large Hadron Collider) törmäyttimen käynnistämisen.