Ruskea koira kurvaa puun ympäri, valkoinen seuraa tiukasti hännillä. Ruskean käännökset ovat niin tiukkoja, että se melkein kaatuu. Onneksi vain melkein – villi laukka jatkuu ja koko koira on ruumiillistunut juoksemisen ilo. Valkoisen riemu on yhtä suurta, mutta lyhyempine jalkoineen se näyttää pakostakin hillitymmältä kuin kaverinsa.

N-koirien piha-aitaus on siis valmis! PuoLiskoinen ei varmaan hyväksyisi tätä määritelmää, vaan pedanttiseen tapaansa huomauttaisi jotain vielä puuttuvasta portista ja yksityiskohtien hiomisesta. Koiraneidot kuitenkin saivat tänään kokeilla uutta olemisen muotoa ja pitivät siitä. Aidattu alue on paljon suurempi kuin mitä luulin, se kattaa oikeastaan koko (hoidetun) pihamme. Ja on ihmeellistä, että PuoLiskoinen teki koko työn oikeastaan vain tämän yhden vapaapäivänsä aikana!