Vihreä tulee nopeasti. Ensin siitä on vain aavistus, melkein silmille näkymätön, toiveenkaltainen. Sitten yhtäkkiä kaikki muuttuu: aavistuksesta tulee todellisuutta, vaaleanvihreät lehdet ponnistavat itsensä ylös ja isoiksi. Tuoreentahmeina ne tulevat kevääseen.

PuoLiskoinen palasi tänään kotiin. N-koirat osoittivat iloaan koiramaiseen tapaansa, eli änkeämällä syliin, tanssimalla ja inisemällä innostuneesti.

Me molemmat olemme kunnostautuneet istutustyössä. PuoLiskoinen omisti aikaansa kuusentaimille ja minä puolestani istutin vanhan perintörahapuun uuteen pikku ruukkuun. Rahapuun sanotaan kertovan paljon omistajansa rahatilanteesta: kukoistava rahapuu tarkoittaa kukkeaa pankkitiliä ja kitulias kasvi puolestaan kertoo köyhyyden olevan ovella. Minun kasvini ”kantaäiti” on alkujaan ollut isoäitini isoäidin muinainen rahapuu. Kasvini esiäiti oli hyvinvoiva ja komea, oma rahapuuni taas on muutamalla hassulla pikku lehdellä varustettu rääpäle. Sic transit.

Toivon kasviraukan vahvistuvan uudessa ruukussa, ellei se jo kuollut järkytykseen käsittelyssäni.

Modiano-kausi alkaa, lukuromaani löytyy

Minulla on meneillään Patrick Modiano-kausi. Villa Triste on työn alla nyt. Modianojen välissä pidin luovan tauon ja löysin todella hyvän lukuromaanin taiteenystäville. Ihmeen on kirjoittanut Barbara Mujica ja teos on nimeltään Frida. Sanomattakin lienee selvää, että kyseessä oleva Frida on meksikolainen taidemaalari Frida Kahlo, jonka elämän värikkäistä vaiheista saa helposti kokoon romaanin tai kaksikin.