Tällainen joki ei ole kotoisen kesy Mynäjoki eikä laiska Laajokikaan, vaan kyseessä on tietysti Marilyn Monroe-elokuva. Tässä kultakuumeen aikoihin sijoittuvassa westernissä Marilyn on kapakkalaulajatar Kay, joka huijarin kelkkaan lähdettyään löytääkin rehellisen miehen ja perhe-elämän ilot.
Moraliteetin tästä löytää helposti: kullan hullaannuttama, helppoa rikastumista tavoitteleva Harry Weston kohtaa loppunsa pikkupojan kädestä – melkein jumalallista tuomiota muistuttava päätös kissankultaiselle elämälle. Kayn maantien tomuun hylkäämät koreat korkokengät taas ovat viite turhamaisuuden hylkäämisestä uudisraivaajan kovan, mutta rehellisen elämän tähden.
Ihmisten haluttomuus elää ”pientä elämää” ja tavoitella rikkautta kuin mielenhäiriössä ikään – on siinä oma vertailukohtansa myös nykyajan ihmiselle. Yhtä lailla tänäkin päivänä kullat ja kalleudet pitäisi saada helposti, rahoja sijoittamalla oikeisiin osakkeisiin. ”Pienen elämän” valinneet näyttävät siinä katsannossa hiukan typeriltä, mutta kunnianhimon puute ei ole typeryyttä, vaan muiden hyveiden arvostamista.
Uudisraivaaja Matt Calder oli melko arvoituksellinen henkilö. Miestaposta vankilassa istunut, mutta silti hyvä isä pojalleen ja halukas koettelemaan voimiaan erämaata vastaan. Mies, joka oli puoliksi luontoa itsekin: hallitsemattomia intohimon purkauksia (kohteena Kay) ja toisaalta kylmäpäistä tosiasioiden harkintaa ja käytännöllisyyttä. Matt Calderissa oli hoivaava puoli, halu pitää huolta ihmisistä. Harry Westonille ihmiset olivat sivuseikka: heiltä saattoi hyvin varastaa kiväärin ja hevosen ja jättää ihmispolot luonnon – sekä intiaanien – armoille.
Joki, jolta ei ole paluuta – onko se viittaus kokemukseen, matkaan, jonka jälkeen ihminen ei enää ole sama? Puhtaana virtaava joki, vaara ja turva samanaikaisesti, puhtaaksi pesevä ja uudistava. Ja minne ei ole paluuta? Entiseen, tietysti. Matka on muutos, joki on muutos.
Tänään tapahtunutta:
Jalat ovat yhä kipeät, mutta parempaa kohti mennään. Compeed-rakkolaastarit ovat ehkä maailmanhistorian paras keksintö.
PuoLiskoisella oli ensimmäinen työpäivä kesäloman jälkeen. Saattoipa sähköpostinsa pursuilla taas!
Ansku – 17:25, Keskiviikkona 2. Syyskuuta 2009.:
Minä näin tuon elokuvan joskus vuosia, vuosia sitten – täytyisi katsoa uudestaan, koska tapahtumat ovat jo hiukan unohtuneet.
Älä muuten sorru ostamaan rakonestopuikkoa (olisikohan Compeed-merkiltään sekin..?) Minulle siitä ei ainakaan ollut pienintäkään hyötyä, kun joskus ulkomaanreissulla testasin!
Ninni – 22:49, Keskiviikkona 2. Syyskuuta 2009.:
En ole käyttänyt sellaisia rakonESTOaineita.. Jotenkin on vaikea uskoa, että osaisi niin tarkasti tietää, mihin sitä pitäisi laittaa. Nuo vahingonkorjausvempeleet sen sijaan tuntuvat toimivan ainakin minulla.
Onneksi nyt on jo toivuttu jalkavaivoista.
Marilyn-elokuvat ovat minusta ihanaa katsottavaa. Niissä on jotain sellaista tervehenkisyyttä ja iloista, ketään vahingoittamatonta huumoria, joka vetoaa. Toinen suosikkinäyttelijä on Audrey Hepburn – sellaista tyyliä ei enää juuri tapaa. Kannattaa siis katsoa näitä uudestaan. Anttilasta voi muuten ostaa itselleenkin.. siellä on Marilyn-bokseja myynnissä. 😉 Nimimerkillä Ostettu On Ja PuoLiskoinen Repii Hiuksiaan Epätoivosta.