Pääministerimme on juhlinut, juonut, kenties muitakin päihteitä on siinä sivussa nautittu. On väännelty naamaa ja tanssittu poseeraten kameralle. Kansa on jakaantunut: osan mielestä Marin on ”nuori” (37-vuotias) ja saa bilettää miten tahtoo. Osa on sitä mieltä, että pääministeriys on instituutio, jonka arvoa ei ainakaan nosta moinen meno.

Yhä useammin törmää siihen ajatukseen, että keneltäkään ei saa kieltää mitään mistään syystä. Vain ahdasmieliset ihmiset ovat sellaisia ilonpilaajia, jotka puuttuvat railakkaaseen hauskanpitoon. Itse nyt kuitenkin satun kuulumaan siihen ihmisryhmään, jonka mielestä pääministerin on lomallakin syytä muistaa edustavansa Suomea. Pääministerin pesti on valtakunnan kakkosvirka, eikä siihen voi suhtautua kevyesti. Huomatkaa: en sano ettei juhlia saisi. Saa toki, mutta ilman kameroita. Onko se oikeasti liikaa vaadittu?

Lisätään muuten yksi huomio. ”Some-vaikuttajat” ja ”freelancerit” ovat de facto työttömiä, jotka tietävät tarvitsevansa rahaa elämäntyylinsä ylläpitoon. Onko silloin mikään ihme, jos he myyvät pääministerin sekoiluvideot kenties hyvinkin pienestä rahasta. Näille ihmisille työttömyys on joko elettyä elämää tai se vaanii heti seuraavan kulman takana. Silloin on vain helpotus myydä juhlavideo ja siirtää varattomuutta vähän kauemmas tulevaisuuteen.

Jotkut sanovat, ettei meidän pidä paheksua sitä, jos vieras mies imee pääministerin kaulaa, voihan pääministeri nimittäin elää avoimessa avioliitossa. Niin totta, näinhän asia voi olla. Mutta taas kerran: imeköön pääministerin kaulaa kaikessa yksityisyydessä, ei kameran edessä. Vaikka pääministeri eläisi miten avoimessa avioliitossa, niin tuskin hänen miehensä silti ilahtuu tällaisista videoista. Yksityisasiat eletään yksityiselämässä.

Jotkut ihmiset ovat nousseet kiivaasti puolustamaan Marinia. On kuin häneltä oltaisiin kieltämässä jotain perustavanlaatuista ihmisarvoon kuuluvaa oikeutta, kun tahdotaan hänen pitävän sekoilunsa salassa. Pitää voida hinkua korkeisiin virkoihin ja isoihin liksoihin, mutta vastineeksi niistä ei saisi odottaa mitään. Pitäisi saada syödä ja säästää kakku – tai jauhot ainakin.

Kuvaan ja olen kuvattavana – olen siis olemassa?

Pääministerin kompastuskiveksi muodostui kamera. Kännykkäkamera, älylaite, joka joillakin ihmisillä on aina käden jatkeena. Kutsumaton vieras, hiljainen läsnäolija, äänetön vieras.

Sanna Marin ei suinkaan ole ainoa nuori tai keski-ikäinen ihminen, joka on videoiden ja kuvien lumoissa. Itse olen 13 vuotta pääministeriä vanhempi, mutta omassa ikäryhmässänikin on ihmisiä, jotka eivät tee mitään ilman kameraa. Leivoitko kääretortun? – Heti laittamaan kuva siitä someen! Virkkasitko torkkupeiton? – No pitäähän siitä kuva saada! Ostitko mansikoita? – Mahtoiko sitä edes tapahtua, ellei somessa ole kuvaa kiusaantuneesti hymyilevästä marjamyyntikojun tytöstä. Ja jos mennään ulos syömään, niin toki joka ruokalaji pitää kuvata, jokaiselta kantilta. Ja maanitella haluttomia ystäviä poseeraamaan kuvissa.

Virginia Woolf sanoi, ettei mikään ole todellista ennen kuin se on merkitty muistiin. Woolf puhui kirjoittamisesta, joka sentään edellyttää paperin tai vihkon esille ottamista, kynään tarttumista ja ajatusten jäsentelyä. En voi olla miettimättä onko nykypäivänä kirjoittamisen korvannut kuvaaminen. Jos siitä ei ole kuvaa, se ei tapahtunut.

Mitä pahaa kuvaamisessa on? No ei tietenkään mitään, silloin kun sitä ei harrasta umpihumalassa hoilottaen epämääräisen kaveriporukan kanssa. Korkeintaan sillä vain ikävystyttää ne muutamat, jotka kuvia selaavat läpi. Näin vanhan kansan ihmisenä toivon vain, että itse saan olla rauhassa kaiken tämän kuvaamisen keskellä. En tahdo virnuilla maanisesti lounaspöydässä tai näyttää nolostuneelta illallisen ääressä.

Joillakin on niin kiire tallentaa hyviä hetkiä, että he pilaavat ne. Jos paikalla on neljäkin ystävystä niin ei todellakaan riitä, että otetaan yksi kuva. Pitää nimittäin saada sellainen kuva, jossa kaikki ovat edukseen. Jokainen voi huvikseen miettiä kuinka kauan sellaisen ottaminen kestää. Voin kertoakin: sen ottaminen kestää tasan sen ajan, minkä hetken pilalle meneminen kestää.