Luin Jaan Kaplinskin kirjat Kirje isälle ja Titanic. Ensimmäisestä pidin paljon, toisesta en niinkään. Kirje isälle on kirje tuntemattomalle: kirjoittajan isä, puolalainen intellektuelli Jerzy Kaplinski, oli yksi monista neuvostoaikana leireille nääntyneistä. Kaplinski oli isän vangitsemisen aikaan vasta vauva, eli mitään omia muistikuvia isästä ei ole.
Poissaolevan tekee läsnäolevaksi rakkaus ja muistaminen. Tuntematonta isää voi lähestyä suvun ja ystävien kertomusten kautta. Näin Kaplinski kirjassaan tekeekin. Alussa rakenne ja tavoite on selkeä, mutta kirjan loppua kohti se laajenee kattamaan pohdintoja ekologisesta elämäntavasta ja Viron toisesta tasavallasta, yli kansallisuuksien ja valtiorajojen rynnivästä ahneuden kulttuurista.
Kaplinski muuten on frankilaisten jälkeläinen. Tämä on uskomattoman kiehtovaa. Jacob Frank on yksi juutalaisen historian kiistanalaisista hahmoista, väärä messias. 1600- ja 1700-luvuille osuu Euroopan juutalaisten historiassa kaksi merkittävää väärää messiasta: Sabbatai Zevi ja Jacob Frank.
Kummallekin oli ominaista juutalaisen identiteetin kiertäminen, sen uudelleen määritteleminen tai laajentaminen: Sabbatai Zevi kääntyi pahojen assosiaatioiden vuonna 1666 pakon edessä islamiin ja frankilaisuus taas oli erikoislaatuinen sekoitus kristinuskon ja juutalaisuuden elementtejä. Zevin seuraajat kääntyivät islamiin ja frankilaiset sekoittuivat kasteen otettuaan Puolan katolilaiseen väestöön – myös aatelistoon. Voisi kenties sanoa väärien messiaden esimerkillään ja opetuksellaan mahdollistaneen juutalaisen väestön selviämisen erittäin vaikeissa olosuhteissa. Kääntyminen kristinuskoon tai islamiin sai väärän messiaan esimerkin myötä oikeutuksen myös uskonnollisessa mielessä.
Sabbatailaisesta yhteisöstä lähtöisin olevan Jacob Frankin suosion taustalla voidaan nähdä Bogdan Chimielnickin päivien verilöylyt, jotka veivät noin sadantuhannen juutalaisen hengen Ukrainassa. Murhat synnyttivät inhimillisiä ja taloudellisia menetyksiään surevan väestön keskuudessa pohjan messiaanisille toiveille. Massamurha nimittäin selitettiin – perinteiseen juutalaiseen tapaan – Messiaan tuloa edeltäväksi koettelemukseksi.
Frankilaiset ovat olleet pitkään vaiti alkuperästään. Juutalaisten sukujuurien mainostaminen ei yleisesti ottaen ole ollut viisas veto antisemitistisesti orientoituneessa Euroopassa, mutta frankilaisuuteen – kuten myös sabbetailaisuuteen – liittyy myös muitakin, ehkä noloina pidettyjä salaisuuksia. Lahkojen taipumus seksuaalisiin orgioihin, ryhmäseksiin, kysymykset isyydestä – kaikesta tällaisesta haluttiin pitää matalaa profiilia. Nykyisin kaikki tämä on lähinnä kuriositeetti. Minusta väärät messiaat ovat kiinnostavia.
Jaan Kaplinskissa on säilynyt jotain frankilaisesta "mihinkään kuulumattomuudesta", tai kuulumisesta kaikkeen. Virolaisen äidin (Nora Raudsepp) ja puolalaisen isän poika on kotonaan ja ei ole kotonaan Virossa. Ja sama pätee Puolaan.
Me vääräkätiset
Eilen oli kirjastopäivä. Balettia ei ollut – koko liikuntakeskus oli suljettu uintikisojen vuoksi. Harmittelin asiaa, mutta kirjastosta löytää lohdutuksen. Löysin mielenkiintoisen kirjan Väärän käden maailma: vasenkätisten historiaa. Sopii minulle, vasenkätiselle, erittäin hyvin. Joskus surkuttelen ja säälin kaltaisiani, niitä ennen eläneitä. Minä sain vapaasti toteuttaa itseäni vasemmalla kädelläni, mutta aina eivät ihmiset ole olleet niin onnekkaita.
Minulle vasenkätisyys on äitini kautta tullutta perimää. Enoni on vasenkätinen ja äitini äiti oli jotakin niin harvinaista kuin molempikätinen. Sellaista harvoin tapaa, mutta Karin-isoäitini oli tällainen erikoislaatuinen tapaus. Omassa perheessäni olen ainoa vasenkätinen.