PuoLiskoisen loma jatkuu. Me käytimme siitä muutaman tunnin kirjastokäyntiin ja ruokaostoksiin. Raision kirjastossa on korkeat, kapeat ikkunat, joista ulkona oleva näkee ihmisiä kirjahyllyjen välissä, ihmisiä kirjat kädessä, ihmisiä istumassa ja lukemassa. Ulkona on sinisyys, tammikuinen kylmyys, ja lasin takana toinen maailma: keltainen valo ja lämpö, joka kutsuu.
Lainasin nunna Ksenian toimittaman kirjan Pyhä Johannes Kronstadtilainen. Alaotsikko kertoo kyseessä olevan kuvauksen pyhän elämästä ja otteita hänen päiväkirjastaan. Lainasin myös Mikko Heikan esseekokoelman Paratiisi ajattelee meissä ja Sarah Lacyn The facebook storyn. Viimeinen sopiikin minulle, koska naamakirjailenhan itsekin.
Ansku – 22:04, Tiistaina 5. Tammikuuta 2010.:
Kirjastossa oleskelu (vaikkei itse edes olisi hakemassa kirjoja) on jotenkin rauhoittavaa. Tykkään siitä tunnelmasta, kun kaikki ovat omissa oloissaan lukemassa, etsimässä, löytämässä jotakin. Harmi, että itseltäni kirjastovisiitit ovat loppuneet lähes kokonaan. Nykyään tulee lähinnä vain tilattua opuksia kirjakerhosta.
Ninni – 0:25, Perjantaina 8. Tammikuuta 2010.:
Olen samaa mieltä! Kirjastoissa on jotain levollista. Ja se on hieno tunne, olla ihmisten parissa, mutta silti irrallaan – jokainenhan sieltä hakee joko tietoa tai viihdettä. Ihmiset eivät ole pääasia, vaan kirjat.