Pieniä asioita

Sain pankista tulleen kirjeen avatuksi. Sain luettua loppuun Duras, rakastettuni. Näin kammottavan unen: sekoituksen yläastetta ja lukiota (koulumiljöö oli lukioni, luokanvalvojana unessa oli yläasteen luokanvalvojani) ja heräsin ahdistuneena. Luettuani Eira Mollbergin Vakuuslapset mietin kuinka paljon meidän pitäisi sietää lähimmiltämme ja missä vaiheessa lopettaa sietäminen.

One comment

  1. Ninni says:

    Ansku – 18:16, Perjantaina 29. Tammikuuta 2010.:
    Painajaisia on ollut kovasti liikkeellä! Itse heräsin aamuyöstä aivan karmeaan painajaiseen, myös työkaveri ja mieskin olivat uneksuneet outoja. Ehkä se johtuu tuosta kuutamosta! 🙂

    Ninni – 20:59, Perjantaina 29. Tammikuuta 2010.:
    Hui kamalaa, kuuhullujako tässä olisimme..?
    Mutta aika erikoista tosiaan, jos nyt on liikkeellä joku painajaisaalto!

    Famu falsetissa – 17:45, Lauantaina 30. Tammikuuta 2010.:
    Minulle tuottaa tuskaa avata verotoimistosta tullutta kirjettä:)

    Ninni – 21:28, Lauantaina 30. Tammikuuta 2010.:
    Huh, minä PELKÄÄN verotoimiston posteja! 🙁 Häpeä tunnustaa, mutta yleensä annan PuoLiskoisen avata omani. Häpeän tunnustaa sitäkin, etten aina oikein ymmärrä niiden kirjeiden sisältöä. tai niiden käyttötarkoitusta. Monesti ovat epäselviä.

    Kirje verotoimistosta riittää kyllä synkentämään päivän. Sekin on hämäävää, että niitä saattaa tulla silloinkin kun EI tarvitse maksaa jotain (hämmästyttävää, mutta totta – aina ei tarvitse maksaa). Sitten onkin pelännyt kirjettä turhaan!

Kommentointi on suljettu.