Kesäkuumuus pakottaa edelleenkin kohtuullisuuteen tietokoneen käytössä. Niinpä jää yhä enemmän aikaa lukea. Tällä hetkellä huomioni kohteena on Tom Holménin ja Matti Kankaanniemen toimittama A.D. 30: kirja Jeesuksen kuolemaan liittyvistä tapahtumista.
Kirjan kirjoittajat ovat Åbo Akademin HJW-tutkijaryhmän (Åbo Akademi Historical Jesus Workshop) jäseniä. Kirjan luvuissa käydään läpi Jeesuksen elämän viimeiset hetket, ylösnousemusilmestyksiä ja niiden merkitystä alkuaikojen kristityille. Lisäksi sivuja omistetaan aiemman tutkimustradition esittelylle. Kirja tarjoaa mielenkiintoista ja yleistajuista luettavaa kristinuskon keskeisimmän hahmon vaiheista ja niiden merkityksestä. Suuria yllätyksiä on kuitenkin turha odottaa. Paikoitellen teksti on hyvinkin letkeää ja rentoa – popularisoinnin tarve kai pakottaa viihdyttävään kirjoitustyyliin. Nykyisinhän ei lukijalta saa odottaa yhtään mitään, ei kärsivällisyyttä ja oppimishaluja ainakaan.
Matti Kankaanniemen kirjoittama luku II oli melkeinpä liikuttava uskossaan teologian maata mullistavaan vaikutukseen. Minä en teologien asemassa olisi valtavan stressaantunut tutkimustulosteni merkityksestä kristikunnalle: kukaan teologi ei nimittäin voi viedä ihmisiltä uskoa esimerkiksi Kristuksen ylösnousemukseen ja jumalallisuuteen. Muistan opiskeluaikoinani keskustelleeni tästä erään lestadiolaistaustaisen ystäväni kanssa. Hän sanoi, etteivät erinäiset tutkimustulokset ainakaan hänen uskoaan heilauttaisi suuntaan eivätkä toiseen, tutkimus kun kuitenkin elää aina ja aiemmin oikeana pidetty tieto voi myöhemmin korvautua päinvastaisella. Siinä mielessä lienee turha pitää eettisenä ongelmana tutkimustuotostensa mahdollista asettumista ristiriitaan jonkun opinkappaleen kanssa.
Jeesus-kirjojen ongelma taitaa olla siinä, että on vaikea keksiä mitään uutta (erityisesti raflaavaa ja myyvää uutta) aiheesta. Kaikki järisyttävä (ja myyvä) on taidettu jo sanoa. Useat tieteilijät, pseudotieteilijät, yhteiskunnalliset keskustelijat ynnä muut ovat ravistelleet käsityksiä spekuloimalla Jeesuksesta kommunistina, Jeesuksesta homoseksuaalina, Jeesuksesta avaruusoliona, Jeesuksesta aviomiehenä. Takki alkaa olla tyhjä. Tiedeyhteisössä se ei tietysti merkitse paljoakaan, koska tieteellisten tekstien ensisijainen tavoite ei ainakaan perinteisesti ole tulla suurella rahalla julkaistuiksi bestsellereiksi. Mutta kaupallisten kustantamojen väki taitaa katsella asiaa erilaisesta näkökulmasta.
Niinpä niin – elämme kaikkien merkitysten ja rajanvetojen katoamisen aikaa. Tieteen pitää viihdyttää ja viihteen pitää olla tehty tieteellisellä taidolla. Missä loppuu tiede ja viihde alkaa? Kaiken pitää olla hauskaa ja helppoa. Mitkä muuten mahtavatkaan olla internetissä ne yleisimmät hakusanat? Kaikki maailman tieto käsillä, mutta hakusanat taitavat pääsääntöisesti tulla siltä xxx-osastolta.
Huomattakoon parin viimeisen kappaleen olevan yleistä kulttuuripessimistin valitusvirttä ja jo irrallaan Holménin ja Kankaanniemen toimitustyön tuloksesta.
Väliaikatietoja sairasvuoteelta
PuoLiskoinen hakeutui työpaikkalääkäriin tänään ja sai antibioottikuurin. Sairasloma jatkuu ensi viikon tiistaihin asti. Ihmisparka kärsii keuhkoputkentulehduksesta näin kesähelteellä. Antibioottikuureja taitaa olla moneen lähtöön: PuoLiskoisen tropit ovat kolmen päivän ajalle ja niitä otetaan vain kerran päivässä. Mitä on tapahtunut niille vanhan kunnon ajan kuureille, jotka kestivät vähintään viikon? Itse muistan syöneeni sellaisia lääkekuureja useammankin joskus entisinä aikoina.
Sain kuitenkin tänään kaivella muistini lokeroja pitkään miettiessäni milloin viimeksi olin antibioottikuurilla. Siitä on jo useampi vuosi aikaa – onneksi.