Lähtölaskenta

Viimeisimmän tiedon mukaan syyskuun 10. päivä alkaa tuomiopäivän mylly jauhaa: hiukkasfysiikan tutkimus saa uutta tuulta siipiensä alle, kun protonit pistetään pyörimään LHC-tehosekoittimeen. Saa nähdä, kuinka käy ihmiskunnan, eläinkunnan ja tämän planeetan.

Kirjoitan tietysti hiukan kieli poskessa. Ehkä tästä sentään selvitään. Riski kuitenkin on olemassa. Ei olisi mukavaa saada kosmiseen hautakiveen tekstiä "kuolivat omaan fiksuuteensa".

LHC on minulle myös mielenkiintoinen eettinen dilemma. Kenellä on oikeus päättää (meidän kaikkien puolesta) millaisia ja miten vaarallisia tieteellisiä kokeita tehdään? Millainen on hyväksyttävä riski ja kuka sen päättää? Suurin osa ihmiskuntaa on pelkkiä takarivin taaveja ja sivustakatsojia näissä kuvioissa. Meillä ei ole sanan sijaa ja pelkomme leimataan hysteriaksi ja tietämättömyydeksi.

Joskus epäilen LHC:n olevan vasta alkua.

Kirjastossa

Kävin paikallisessa kirjastossa tänään. Lainasin lisää Henrik Tikkasta: Henrikinkatu ja Yrjönkatu lähtivät mukaani. Kuin myös Imbi Pajun Torjutut muistot (tämä jo toisen kerran) ja Pentti Linkolaa kahden opuksen verran. Linkolaa ihan vain mielenkiinnosta, ei minkään suuren sielujen sympatian vuoksi.