Balettitunti oli hieman tavallista raskaampi tänään. Syynä taisivat olla ylimääräiset vatsalihas- ja selkälihasliikkeet. Näissä lihaskuntoharjoitteissa oli parinani nainen, joka myös suunnittelee chihuahuan kokoista lisäystä perheeseensä.

Sarjoista nautin kuitenkin aidosti, erityisesti fondu-sarjasta. Hitaat, sulavat ja virtaavat liikkeet tuntuivat saavan mielen ihan toiselle tasolle. Ruumiista tuli mielentilan ilmentäjä – sellaisten hetkien vuoksi oikeastaan tanssiharrastusta jaksaa jatkaa aina vain. On hienoa kokea oman ruumiin kyky tuottaa kauneutta, vaikkakin vain häviävän hetken verran.  

Hypyistäni en tänään voinut olla erityisen ylpeä. Vasta tunnin päätyttyä tajusin syyn koikkelehtimiseeni. Olisi kannattanut ponnistaa enemmän ylöspäin kuin eteenpäin, valita korkeus etenemisen sijasta. Silloin olisin ehtinyt ojentaa nilkat kauniisti hypyssä. Yleensä tällaiset asiat tajuaa vasta liian myöhään. Seuraavalla kerralla oivalluksesta voi kuitenkin olla apua.

Ennen balettia ennätin kirjastoonkin noutamaan varaamani kirjan, Hannu Lauerman kirjoittaman Pahuuden anatomian. Ehdin aloittaa sitä jo odotellessani balettitunnin alkamista pukuhuoneessa, mutta pukuhuonepuheet veivät kuitenkin mukanaan ja syvällisempi perehtyminen opukseen pääsee alkamaan vasta tänä yönä.

Yksin, vaan ei yksinäinen

PuoLiskoinen oli tänään tekemässä hirvitorneja metsästysseuransa kanssa. Mies valitsi aikaisen aamuherätyksen leppoisan lauantainvieton sijasta – käsittämätöntä. Pyörin siis lauantaikuvioissani yksin, mutta en yksinäisenä. 

Kotiin palattuani auttoi Nuppu minua kotitöissä osallistumalla pyykin kuivattamiseen. Tarkemmin sanottuna se oli seuranani purkaessani pesukoneen sisältöä kuivauskaappiin. Nuppu on aito naissukupuolen edustaja vaatteisiin kohdistuvassa mielenkiinnossaan.