Albion iloitsee

Walesin prinssi täytti 60 vuotta, mutta BBC World News keskittyi ainakin aamusta euroalueen talouskriisin ihmettelyyn. Ja niinhän se on, että priorisoida pitää. Kukkaro ennen kuninkaallisia! 

Kuninkuuden paradoksi on sen saamisessa: kuninkaaksi tullessaan ihminen menettää vanhempansa, äidin tai isän. Siksi on vaikea ajatella odottavan ajan olevan tässä tapauksessa pitkä.

Tuskin olen ainoa, joka mielessään vertaa nykyistä Walesin prinssiä reilut sata vuotta sitten vaikuttaneeseen Albert Edwardiin, joka tuli kuninkaaksi Edward VII:n* nimellä vuonna 1901. Hän oli silloin 59-vuotias. Tiettyjä yhtäläisyyksiä on, muitakin kuin Walesin tittelin hallussa pitäminen vuosikymmenten ajan. Sekä nykyinen että Albert Edward syntyivät joko kruununperijättären tai hallitsevan kuningattaren pojiksi. Nykyisen Walesin prinssin äiti oli kruununperijättären asemassa vielä vuonna 1948, mutta Albert Edwardin äiti Victoria oli nuori hallitseva kuningatar. Kummankin isä koki ajoittain prinssipuolison aseman vaikeaksi. Kumpaakin poikaa verrattiin ajoittain epäsuotuisasti sisareen. Albert Edwardin tapauksessa vertailukohde oli sisar Victoria, huomattavan oppinut ja lahjakas nainen, josta tuli myöhemmin ainakin lyhyeksi aikaa oikea saksalainen Kaiserin. Nyt juhlivan Walesin prinssin vertailukohde on ollut sisar Anne.

Molemmat pitkän linjan Walesin prinssit olivat naimisissa valovoimaisen kaunottaren kanssa, joka myös nautti suurta kansansuosiota. Edward VII:n puoliso oli tanskalaissyntyinen prinsessa Alexandra, joka säilyi ihmeen nuoren näköisenä halki vuosikymmenten. Tänään juhlivan prinssin ensimmäinen vaimo taas tuskin esittelyjä kaipaa. Lukemattomat ne kansikuvat, kuvat muotilehdissä, hyväntekeväisyystyöt.. ja niin edelleen. Erona puolisojen välillä oli suhtautuminen miehen avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin: Alexandra sulki silmänsä, Diana piti ne avoimina. Eikä tyytynyt vain katselemaan.

Edward VII:n suosikki naisystävien joukossa oli Alice Keppel. Nykyisen Walesin prinssin puoliso on Alice Keppelin jälkeläinen.

Edward VII:n piirissä liikkui muitakin kuin aristokraatteja: hän oli rajoja rikkova tässä suhteessa salliessaan omilla ansioillaan rikastuneiden ja muiden "uusien" ihmisten tulon seurapiiriinsä. Myös juutalaisten – tämä ei suinkaan ollut mikään pikku juttu niihin aikoihin. Charles taas on aukonut uusia uria ajaessaan vihreämmän elämäntavan asiaa. 

Ainakin toistaiseksi Edward VII on pisimpään Walesin prinssin titteliä kantanut mies. 

Vuoden pimein aika

Tämä kuukausi ennen joulua on pimeä. Pimeä hallitsee aamuja ja se valtaa illat. Haluttomasti se antaa päivänvalolle muutaman tunnin keskellä päivää ja sitten asettuu taas taloksi. Unettomuudesta kärsiväkin löytää lääkkeen: pimeällä uni maittaa paremmin kuin valoisana aikana. B-vitamiinia kuluu ja kynttilöitä myös. Joskus on vain pakko saada elävää valoa tämän kaiken pimeän keskelle. 

*) Edward VII:n elämästä kertoo ansiokkaasti Christopher Hibbert kirjassaan Edward VII: the last Victorian king. Kirja on hyvä, joskin sen nimi on hiukan hassu. Olisin itse jättänyt tuon määritelmän "victorian king" kokonaan pois. Hallitsijana Edward VII oli mahdollisimman erilainen kuin äitinsä Victoria. Mitään viktoriaanista hänessä ei parhaalla tahdollakaan näe, eikä Hibbert itsekään sitä kirjassaan väitä.