ja näen pääsi nöyrästi painuneena papereiden puoleen. Kolmionmuotoista kynttelikköä et ole sentään alentunut hankkimaan ja se on hyvä.

Sinun huoneesi erottuu monien muiden, pimeinä olevien virkamiehenpesien, joukosta. Se on hyveellisyyden majakka, josta loistaa valo meille pimeiden polkujen vaeltajille. Sinun huoneesi verhot rajaavat tasaisen tarkasti ikkunaruutua: vasemmalla puolella ei ole yhtään enempää verhoa kuin oikealla, ne ovat ihan tasassa. Sinun autosikin täpöttää aina täsmälleen keskellä parkkiruutua – kuinka sen niin tarkkaan saatkaan ajetuksi, joudutko useinkin peruuttamaan ja ottamaan uusiksi, kunnes tulos miellyttää silmääsi?

Sinun huoneestasi tuleva valo on kellanharmaata. Se ei uskalla olla kirkkaampaa, sillä sinä et pidä kirkkaista väreistä. Pukeutumisessasikin suosit murrettuja värejä ja sinut näkee usein harmaassa ja ruskeassa.

Sinun työpöytäsi näyttää kaoottiselta, muttei se oikeastaan sitä ole. Siinä on järjestys: on omat paperisi ja sitten ne muut, vähäisempien kuolevaisten sinulle kantamat paperit, paperiuhrit. Omasi ovat aina siisteissä pinoissa ja tiedät tarkkaan missä mikäkin kuuluu olla. Muiden tuotoksista ei ole niin väliä, kelpaavat hyvin vaikka kahvikuppisi alustaksi paremman puutteessa.

Ja se kahvikuppisi sottaa, se vuotaa, se jättää ruskeita renkaita kaikkialle. Tai kenties olet liian kiireinen juodaksesi siitä huolella ja varmistaaksesi, ettei alahuulen ja kupin reunan välistä valu mitään. Lisäksi sinulla on tuskastuttava tapa syödä työpöytäsi ääressä ja kaikki sinulle papereita kantavat tulevat myös sen huomaamaan.

Välipäivät ovat sammuttaneet valot muista huoneista, mutta sinun paperisessa pesässäsi valo palaa. Se jää palamaan läpi uudenvuoden aattojen ja vappuaattojen ja pääsiäisten. Sinun kellanharmaa ikkunasi on avoin silmä pimenevään iltaan ja kahvin tuoksu luikertelee huoneestasi käytävälle.