Olin hierojalla. Selkäni on jo pitemmän aikaa tuntunut kakkosneloselta: jäykältä kappaleelta elotonta puuta, joka ei oikeastaan kuulu minuun. Ongelma pistettiin siis hoitoon hieronnan muodossa.

Siinä hierontapöydällä maatessani mietin monenlaisia asioita. Onko selkä niin vieras itselle, koska sitä ei näe? Se on siellä jossakin takana ja sen näkee vain kahta peiliä käyttämällä. Pesen selkäni joka ilta tarkoitukseen sopivalla harjalla. Tunnen harjan raapivan ihoa, mutta en näe terveen punoituksen nousua iholle, tai saippuavaahtoa selällä. Selkäni on minulle tuntematon alue, vartalon kartan valkea läiskä. 

Raision Tasalanaukio oli kesäväen kansoittama. Yksi pakollinen teinityttö, joka näytti ottavan kasvoihinsa aurinkoa puisella penkillä istuen. Juoppo, joka katsoi asiakseen häiritä tyttöä. Tyttö oli vielä niin nuori, että juopon hölmöily irrotti hänestä hihityksen paheksuvan mulkauksen sijasta. Kaksi vanhaa rouvaa leivoskahvittelemassa ja puhumassa kilpaa keskenään. Ja olinhan siellä minäkin, kategorioihin kuulumaton: tytöksi liian vanha (olisin nimittäin mulkaissut ahdistelevaa juoppoa hihittämisen sijasta), juopoksi liian selväpäinen, vanhaksi naiseksi sentään liian nuori.

Mielijohde vei minut Lidliin. Näin kaameita kakkusia, jotka säilyvät luonnottoman pitkään. Säilyvyyden takaa kemikaalilitania pullapussin kyljessä. Näin kiljuvan lapsen puristavan kädessään muovista muumia. Näin nuoren pariskunnan, kiljukaulapojan vanhempien, vilkuilevan toisiaan kyllästyneesti. Ostosten maksun jälkeen tuli aika pelata hedelmäpeliä ja se kirkasti parin ilmeet. 

Minä ostin Gran Gala-keksejä.