PuoLiskoisella ja minulla on ongelma. Ikonipohjat tuntuvat olevan väärän kokoisia. Kurssimme ohjaaja kertoi sähköpostitse PuoLiskoiskoiselle sen suurimman pohjan koon ja se ei tyydyttänyt minua. ”Liian pieni”, oli järkkymätön tuomioni. Kuningasajatus kun on saada kotiimme suurensuuri ikoni PuoLiskoisen taitavista käsistä. Pohjista pienin tulee minulle ja – kuten odottaa voikin – se taas on mielestäni liian suuri.

Kun sanoin PuoLiskoisella ja minulla olevan ongelman, niin tietyssä mielessä se oli väärin sanottu. Meillä on kaksi ongelmaa. Yksi on ikonipohjien väärä koko ja se on minun ongelmani. Toinen ongelma on sitten pohjien koon kaikkinaisen sopivuuden vakuuttelu ja se on PuoLiskoisen ongelma! Tänään automatkalla kävimme syvällisen semanttisen keskustelun suuren ja pienen käsitteistä ja kaiken suhteellisuudesta. Se helpotti, mutta en voi luvata asian jäävän tähän. Minua vaivaa suuruudenhulluus ja suuruudenhimo.  

Itäiset ihmiset

Tänään meillä oli mielenkiintoinen kohtaaminen venäläisen rouvan kanssa. Se sai minut, itärajan läheisyydessä syntyneen ja kasvaneen, mietteliääksi. Onko meissä itäisissä ihmisissä kansalaisuuteen katsomatta enemmän joustavuutta ja onko joustavuus edes oikea sana kuvailemaan taipumustamme vetää mutkat suoriksi ja olla suurpiirteisiä?

Onko laki ihmistä varten vai ihminen lakia varten? Onko lain mukaan toimiminen aina oikein? On ihmisiä, jotka eivät edes u-käännöstä tee, mutta minä en kuulu heihin.