Olen huolestunut PuoLiskoisen tilasta. Mies paloi tänään päivän paahteessa ja on nyt kasvoiltaan ja käsivarsiltaan kuin rapu. Myös nilkat ovat palaneet. Metsästysseuran ampumakilpailu oli tietysti tällaisena helteisenä sunnuntaina ja sen satoa nyt niitämme. PuoLiskoinen makaa sängyssä ja voimat ovat poissa. Mitään pään verhoakaan ei hänellä tänään ollut kilpailussa, joten mistäpä sitä tietää – mielessäni laukkaa ajatuksia auringonpistoksista ja muista mukavasta. Mikä suuri siunaus onkaan hyvä mielikuvitus.
Minä olen marjastanut. Marjastaessani suhtaudun tavallista suvaitsevaisemmin ötököihin ja muihin eläviin. Edes itikoiden pistot eivät suututa niin paljon. Järkeilen, että ottaessani luonnosta myös minulta otetaan. Poimin marjan, annan veren. Vastavuoroisuuden periaate. Luonnosta ei voi syödä tulematta itse syödyksi. Ilmaista lounasta ei ole olemassakaan, ei edes (vai ei ainakaan?) luonnossa.
Poimiessani mustikoita puhun niille mielessäni kauniita. Puhuttelen marjaa vihreiden kankaiden siniseksi jalokiveksi, metsämaan sinitähdeksi, metsän siniseksi viljaksi ja maan kuningattareksi. Mielittelen mustikkaa metsän sinisilmäksi. Se tuntuu hiukan naurettavalta tänne kirjoitettuna, mutta se on kaikkea muuta usvaisina eloaamuina, joista vanhat jumalat tuntuvat niin pitävän.
Lukulamppuni alla
Helvi Hämäläinen kiehtoo yhä. Luin romaanit Katuojan vettä, Uusi Aadam ja nyt nautin Kauniista sielusta. Työhuoneen ikkunasta näen oranssia metsänrajassa: on ilta ja aurinko valmistautuu yöpuulle.
Janne B. – 22:13, Sunnuntaina 9. Elokuuta 2009.:
Ei ollenkaan naurettavaa puhua mielessä mustikoille! Jopa kaunis sellainen. Naurettavana voisi pitää useaa asiaa, mutta harvat kuitenkin ovat. Itse puhun ja juttelen pikkulinnuille, kissoille ja koirille ja muille otuksille enkä pidä sitä lainkaan omituisena… ; D
Onko teillä aloevera-kasvia? Siitä irtoava neste kuulemma auttaa auringonpolttamaan viilentävästi. Taitaa olla herralla myös auringonpistos!? Särkylääkettä ja viileää juomaa peliin ja viileä, kostea liina otsalle. Tsemppiä kaimalle!
Ninni – 0:24, Maanantaina 10. Elokuuta 2009.:
Minäkin puhun eläimille. Naapurin kissa erityisesti on hyvä keskustelukumppani. Eikä muuten väitä vastaan millekään, mitä sanon. :)´
Meillä ei ole aloevera-kasvia, aloevera-voidetta on kyllä. Mutta eihän tuo raukka elonkumppanini sitäkään malttanut iholleen ottaa, kävi viileässä suihkussa ja jatkaa nyt unia. Pelottavan punainen on iho! Tiedä vaikka hyvinkin olisi auringonpistos, päätä nimittäin särki myös ja rapisteli lääkelaatikosta buranaa! Välitän potilaalle toivotuksesi, ehkä sekin piristää.