Unettomuutta on yleisesti ottaen totuttu pitämään pahana asiana. Ja sitä se onkin ainakin tässä meidän yhteiskunnassamme. Olen itse joskus ollut niin pahasta univajeesta kärsivä, että todellisuus ja uni alkavat mennä sekaisin. Aake Jermon Siiranmäen miehissä kuvattiin muuten samaa ilmiötä, mutta tietysti niissä oloissa (sotatila) tämä tällainen on paljon vaarallisempaa kuin minun tapauksessani.

Mutta Johannes Viiniköynnös tarjoaa lohtua unettomille. "Meidän elämäntapamme ei näet ole sattumanvaraista vaan samankaltaista kuin Korkeuden valvojaenkeleillä. Liika uni hämärtää sisimmän niin, ettei se enää erota näitä asioita. Valvominen taas tekee sen serafien seuralaiseksi, mutta vieraaksi ihmisasioihin kietoutumiselle, ja Jumalan kaipaus liekehtii siinä lakkaamatta." Raamattukin puhuu valvomisesta ja rukoilemisesta. Valvominen ja nälkä yhdessä tekevät ihmisestä paljon normaalia valppaamman ja aistit terävöityvät. Nimimerkillä kokemusta on. Tilanne ei, ikävä kyllä, pysy sellaisena ikuisesti. Ennemmin tai myöhemmin seuraa romahdus.

Taivahalle syttyi juuri..

.. tähti kirkas, tähti suuri. Näin laulettiin ainakin minun, siivettömän, lapsuudessa. Taivaasta en tiedä, mutta tänään laitoimme tähden loistamaan ikkunaamme. Me emme harrasta mitään massiivisia jouluvalaistuksia, tuo tähti on ainoa poikkeus.