Luin Lena Einhornin kirjan Ninan matka: tositarina Varsovan getosta. Se on kirjoittajan äidin, Nina Rajmicin, tarina holokaustin vuosilta. Nina Rajmic oli yksi niistä harvoista juutalaisista, jotka menivät Varsovan gettoon – ja pääsivät sieltä pois hengissä. Siitä hän sai kiittää äitinsä ja veljensä neuvokkuutta. Ninan isä ei muuttuneissa oloissa pystynyt huolehtimaan perheestään, vaan lamaantui. Äidin ja veljen toiminta sen sijaan pelasti teini-ikäisen tytön hengen monta kertaa.

Getossa kärsittiin ja kuoltiin tauteihin ja aliravitsemukseen, mutta siellä myös opiskeltiin. Nina Rajmic sai lukion suoritettua siellä ja myöhemmin hänestä tuli lääkäri ja syöpätutkija. Ammatinvalintaan saattoi vaikuttaa tytön äidin Fanjan aloitetut (mutta ei päätetyt) lääketieteen opinnot.

Lena Einhornin veli on muuten Stefan Einhorn, jonka kirjoittaman kirjan Salattu Jumala luin jokin aika sitten. Kiinnitinkin huomiota samaan sukunimeen, mutta en ennen Ninan matkaa tiennyt näiden kahden lääkärin ja kirjailijan olevan näin läheistä sukua toisilleen. Molemmat Einhornit ovat tehneet elämäntyönsä Ruotsissa ja juurtuneet sinne.

Ninan matka oli selviytymistarina ja todellinen jännitysnäytelmä. Tympeämpi selviytymistarina on sen sijaan Eppu Salmisen Lasten ristiretki, joka kuvaa kirjoittajan opiskelua Teatterikorkeakoulussa 80-luvulla. Elettiin Turkan, Parviaisen ja Jumalan teatterin vastenmielisiä aikoja. Opiskelijoita nöyryytettiin ja rääkättiin. Jotkut opettajat myös katsoivat oikeudekseen hyötyä opiskelijoista seksuaalisesti – lauma toivorikkaita näyttelijänalkuja on hyvä pohja oman pikku haaremin luomiselle. Ihme, että suomalaisesta teatteritaiteesta jäi mitään jäljelle herrojen porsastelun seurauksena.

Kaikkein oudoimmalta tuntuu moisten kummajaisten pääseminen tuollaisiin asemiin ja heidän nauttimansa vaikutusvalta. Miksi? Eikö kukaan nähnyt, ettei keisarilla oikeasti ole vaatteita? Vai nähtiinkö se, mutta ei uskallettu sanoa? Mahtoivat miehet naureskella ihmisten typeryyttä ja alttiutta tulla huijatuiksi.

Askartelua

Eilen ja tänään olen askarrellut pääsiäiskortteja. Kuusi kappaletta oli valmiina, mutta heitin yhden pois epäilyksen hetkellä. Se oli liian naurettava, käsittämättömän tyhmän näköinen. En ole varma ovatko ne muutkaan paljon parempia. Olen tehnyt tähän mennessä kahdenlaisia kortteja. Runo kääntöpuolella on kaikissa sama.

Vielä en ole valokuvannut näitä korttejani, saa nähdä uskaltaudunko sen tekemään ja laittamaan kuvat blogiin.