Sorruin ostamaan Tuula Levon romaanin Neiti Soldan. Vähänpä lohduttaa ostoksen halpa hinta, vain viisi euroa. Itsehillinnän puute tässä harmittaa: olin vakaasti päättänyt olla haalimatta uusia kirjoja kotiin ennen kuin osasta vanhoja on päästy eroon ja/tai saatu lisää kirjahyllyjä. Mutta Levon romaani on hyvä ja onhan epäkäytännöllistä lainata sitä koko ajan kirjastosta. -On niin petollisen helppoa tehdä ostoksia nettiantikvariaatin kautta! En ole vielä kertonut hankinnastani PuoLiskoisellekaan. Ehkäpä hän saa lukea ilouutisen täältä blogistani.

Jotkut kirjat on hyvä pitää lähellään, toisia taas ei kotiinsa haluaisi millään. Tuo eilen lukemani Kolme päiväkirjaa kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan. Se tuntuu melkein radioaktiiviselta, tuhoavalta, huonolta enteeltä. Solumyrkyt, räjähdysmäisesti leviävä syöpä ja ihmisten käsin kosketeltava kärsimys tulevat liian lähelle. Yksi kerta sellaista riittää – on helpotus palauttaa kirja kirjastoon. Olihan se tietysti tehokas memento mori: syöpä taitaa meillä useimmilla olla edessä, jos tarpeeksi pitkään elämme.

Makumuistoja jurakaudelta

Yksinkertainen on usein kaikkein parasta. Muistan lapsuudesta itse leikatun ruisleipäviipaleen, päällä voita ja pari viipaletta Edam-juustoa. Se maistui parhaimmalta saatuaan lämmetä hetken ennen syömistä. Voi pehmeni leivän päällä ja juusto luopui viileydestään. Joskus juuston reunat kellastuivat hiukan, mutta ei se haitannut. Kun sen leivän söi, tuntui juusto pehmeältä ja jotenkin maukkaammalta kuin suoraan jääkaapista otettuna.

Meillä ei juurikaan syöty valkoista leipää. Itse en pitänyt siitä ollenkaan lapsena, koska minusta se oli mautonta verrattuna ruisleipään. Isäni kanssa olimme samaa maata pitäessämme eniten sellaisesta ruisleivästä, joka ei ollut ihan tuoretta. Tuoreesta tuli vatsa kipeäksi.

Eväsretket olivat muinaisaikojen lasten suosikkihuvia. Niille otettiin mukaan juustoleipää voipaperin sisällä. Voipaperin rapina oli aina sellainen lupaava ääni: kohta saisi herkutella. Ulkoilmassa leivät maistuivat vielä paremmilta kuin kotona. Niiden seuraksi syötiin tomaatti tai keitetty muna. Ja taas maittoi retkeily!