Jaakon päivää vietämme läntisen kalenterin mukaan. Ortodoksisen kalenterinkin mukaan tämä on merkkipäivä: Herran äidinäidin, pyhän Annan kuolonuneen nukkumisen päivä.
Siinä missä pyhä Anna ylevöittää ajattelemaan Kristuksen äitiä ja äidinäitiä, vahvojen ja pyhien naisten ketjua, on Jaakko lähinnä käytännöllinen ja miehekkään maanläheinen päivä: jaakkona ruista leikataan, paarmat vähenevät ja illat alkavat jo olla pimeitä. Sääennustuksiakin Jaakosta saa: jaakonsateen sanottiin jatkuvan aina lauriin asti, eli elokuun 10. päivään. Onneksi ei ainkaan täällä satanut tänään, sade nimittäin ennusti myös pettuleivän syöntiä lähitulevaisuudessa. Pouta taas tiesi syksyksi paljon tulipaloja. Millainenkohan säätila mahtaisi olla hyvä tälle päivälle?
Tänä päivänä ei myöskään ollut sopivaa työskennellä. Työhön ryhtyvä sai varautua ukkosen polttavan heinät. Mikähän olisi vastaava onnettomuus nykyajan toimisto-orjille ja insinööreille? Varmaankin tietokoneen kärvähtäminen? Jos Jaakkona koodaa, niin mato luikertelee koneeseen! Jos Jaakkona Exceliä käyttää, niin varmuuskopiointi epäonnistuu!
Kirjallinen kirppu
Olo on kuin kirjallisella kirpulla, hyppelen teoksesta toiseen. Normandia 1944 on ollut hyvä, nautin Beevorin tavasta kirjoittaa ja siitä, että hän antaa suunvuoron tavallisille veteraaneille – ja myös saksalaisten puolen tunnelmia vilkaistaan.
Öisenä hetkenä luin uudemman kerran Helvi Hämäläisen lyhyen ja lyyrisen, suorastaan sadunomaisen romaanin Kylänruusut. Tätä pientä kirjaa oikeasti rakastan. Hämäläinen kertoo siinä aikuisten sadun kylästä, jonka asukkaat näkevät yhteistä unta. Ruusuperkeleet ottavat vallan ja kylän naiset muuttuvat ruusuiksi lumotussa kesäyössä.
Hämäläisen kieli on niin kaunista suomea, että lukijaa melkein itkettää liikutuksesta. Tarina on naiivi, mutta nokkela ja viihdyttäväkin. Voipa siinä joku nähdä naisasiaakin, kun menestyvä ja itsellinen nainen joutuu päättämään elääkö yksin, vai astuako avioliittoon. 220 sivuun Hämäläinen onnistuu luomaan oman maailmankaikkeuden, johon hän sijoittaa elävän tuntuiset kyläläisensä, lailliset lapset ja aviottomat, perintöriidat, pontikankeitot ja vanhat uskomukset.
Ansku – 23:00, Lauantaina 25. Heinäkuuta 2009.:
Täälläpäin (ainakin) on sanonta; ”Jaakko heittää kylmän kiven veteen”. Tarkoittanee sitä, että uimavedet alkavat jäähtyä tästä päivästä lähtien. Tosin koko mökkireissun vesi oli ja pysyi niin hyisenä, ettei uiskentelu mitään hauskaa ajanvietettä ollut… :I
Ninni – 23:03, Lauantaina 25. Heinäkuuta 2009.:
Kyllä Jaakko tosiaan sen kylmän kivenKIN viskaa. 🙂 Monien muiden touhujensa ohella. Taitaa olla kiireinen mies.
Kurjaa, jos uiminen kävi hankalasti. 🙁 Meidän kesäpaikkamme järvi on niin pieni, että taitaa lämmitä helposti.
Famu falsetissa – 22:58, Sunnuntaina 26. Heinäkuuta 2009.:
Hyvä juttu, kun tuli siirrettyä ne tekemättömät työt seuraavaan päivään;)
Ninni – 23:01, Sunnuntaina 26. Heinäkuuta 2009.:
Niinpä! Kyllä vanha kansa tiesi ja osasi. Oikeastaan juuri tuossakin mielessä kaikki pyhät olivat hyviä: tuli keskeytys muuten niin jatkuvaan raatamiseen.