Elämme kummallisia aikoja. Oravat ovat alkaneet naukua ja koirat kiipeillä. Naukuva orava on oikein uutinen, mutta puumamaisen nokkelasti kiipeilevä koira ei ainakaan vielä ole ylittänyt uutiskynnystä.

Tällainen kiipeilijäkoira asustaa kotonamme ja tuntee nimen Nuppu. Se hyppää notkeasti ja kissamaisesti sohvan ja nojatuolien käsinojille ja kipuaa siitä selkänojalle. Joskus se jopa käpertyy kerälle selkänojan päällä silmissään jo tutuksi tullut filosofinen katse.

Joskus Nupussa vilahtaa häivähdys jyrsijää (marsu!) ja joskus se on oikeasti kuin kissan sukua. Kolmanneksen ajasta se voisi käydä koirasta. Eläinlääkärivierailulla keskiviikkona se niitti monia ihastuneita kommentteja muilta eläinrakkailta asiakkailta pienen kokonsa ja kauniin olemuksensa vuoksi. Nubs itse ei kokemusta arvostanut kovinkaan paljon: se pelkäsi, mutta ei sentään käyttäytynyt aggressiivisesti eikä rumasti.

Taas olin vaikuttunut eläimen aitoudesta. Moni kaksijalkainen kokee tutisuttavia pelon hetkiä lääkärissä tai hammaskoettelemuksissa, mutta sitä ei näytetä. Itsekuri, itsehillintä, aikuisuus – kaikki se tuntuu velvoittavan kätkemään pelontunteen.

2450

Tämä on ötökän paino grammoissa! Lisäksi kotisuttamme hellästi hoitanut eläinlääkäri Christa Finnberg sanoi sen olevan normaalipainoinen (tämän muistan varmasti kertoa äidilleni!) ja ettei sitä saa lihottaa. Olisi varmaan kannattanut pyytää lausunto kirjallisena..!