Vantaalta on löytynyt muumioitunut ruumis. Taas yksi tällainen tapaus, asunnossaan vuosikausia kuolleena maannut mies. Hyvä tilaisuus syyllistyä ja harrastaa hiukan reipasta itseruoskintaa iltapäivän ratoksi.

Toisaalta mietin yksinäisyyden olemusta. Onko se aina paha asia? Onko olemassa joku standardi, ihmiskontaktien vähimmäismäärä, joka vaaditaan normaalin kirjoissa pysymiseen?

Ja sitten toinen kysymys: mikä on naapurien ja ulkopuolisten vastuu ihmisestä, joka ei oikeasti halua olla kontaktissa muihin (tai ei ainakaan heihin)? Voiko välittää väkisin? Pitääkö sellaista edes yrittää?

Aika entinen..

Luin Greta von Frenckell-Thesleffin kirjoittaman elämänkerran Minna Canth. Minna Canth on Juhani Ahon ja Aleksis Kiven ohella eräs suosikkikirjailijani, mitä tulee vanhempaan kotimaiseen kirjallisuuteen. Lisäksi Minna Canthin elämä on aidosti mielenkiintoinen: huikea nousu tamperelaisesta tehdasmiljööstä eturivin kotimaiseksi näytelmäkirjailijaksi ja yhteiskunnalliseksi keskustelijaksi.

Nautin tästä elämänkerrasta. Tyyne Tuulion suomennoksen kieli on sillä lailla sopivasti vanhahtavaa (kirjahan on vuodelta 1944), että se tuntuu suorastaan canthilaiselta. Canthin teoksia käytiin osuvasti läpi ja luotiin yhtymäkohtia hänen oman elämänsä tapahtumiin ja henkilöihin.