Palatessani tänään kotiin huomasin olevani kasvoiltani kuin mikäkin seepra. Kimrööki (nokipohjainen musta väri) oli tarttunut kasvoihini. Olin ilmeisesti ikonimaalauksen lomassa aina silloin tällöin pyyhkäissyt otsaa, nenänpieltä ja leukaa aiheuttaen mustat raidat. Autuaan tietämättömässä tilassa olen seepraillut ihmisolentojen joukossa, keskustellut ja toimittanut asioita. Pistin PuoLiskoisen lujille kotiuduttuamme, olisi nimittäin ollut huomaavaista vihjaista siitä nokinaamasta jotain. Mies ei kuitenkaan ollut edes huomannut raitojani, niin tiukasti oli hän pitänyt silmät kiinni omassa työssään.
Kuinka tuollainen väri muuten onnistuu kiemurtelemaan erittäin tiukkahihaisen paidan hihansuun yläpuolelle, paidan alle siis? Sen haluaisin tietää. Kimröökiä nimittäin löytyi myös sieltä. Kurssin päätyttyä taitavat maalausvaatteeni todellakin olla pesun tarpeessa.
Ikonimaalauskurssin aikana illat ovat olleet levottomia. Pää on täynnä monenlaisia ajatuksia ja ideoita, yötä kohden on pakko yrittää tyyntyä hiukan. Sellaisina hetkinä luen Robert Servicen Lenin-elämänkertaa, eikä kerta ole ensimmäinen. Minua hämmästyttää se, kuinka vähäarvoisia elävät ihmiset olivat Leninille verrattuna hänen massiivisiin poliittisiin ambitioihinsa. Nadezda Krupskaja ei vaikuta olleen mikään kovin miellyttävä tai viehättävä ihminen, mutta jopa hän olisi ansainnut paremman puolison.
Ansku – 19:07, Perjantaina 12. Kesäkuuta 2009.:
Eikös olekin muuten hassua. Jos kaverin kasvoissa on tahra tai hampaissa pinaattia, en itsekään tahdo kehdata mainita siitä. Oikeastaan vain, jos kyseessä on todella hyvä kaveri. Ja siitäkin huolimatta, että tiedän olevan noloa palloilla ympäriinsä suttuisena ja huomata se vasta myöhemmin! (Itse toki toivoisin saavani palautetta heti, jos naamataulussa on vähänkään jotain ylimääräistä…)
Ninni – 21:51, Perjantaina 12. Kesäkuuta 2009.:
Niin, ja tietysti sitäkin aina miettii, että MISTÄ ASIOISTA ”voi” sanoa. Kerran eräs mies antoi tahattomasti itsestään todella huvittavan vaikutelman, kun hänellä oli päälaelta tukka aivan pystyssä. Muutama jouhi siis oli niin ja loput kunnolla. Se oli uskomattoman huvittavan näköistä, mutta tuollaisesta asiasta taas ei voi sanoa – hänhän on voinut tehdä sen jopa tarkoituksella.
Harvassa ovat ne oikeasti hyvät ja läheiset ystävät, jotka uskaltavat antaa palautetta kaikesta ja joille myös uskaltaa kaikesta sanoa.