Mustaviinimarjat maistuvat lämpimiltä suussa, kun niitä pihapensaasta nopsin yksi kerrallaan. Aurinko on lämmittänyt ne lämpimämmiksi kuin suun sisäpuoli. Vadelmat eivät maistu yhtä lämpimiltä, mutta sitäkin herkullisemmilta. Keinuun istuessa voi todella tuntea kaiken elämän rikkauden tässä ja nyt, tässä kesässä.

Televisio suoltaa mainoskatkoilla ulos kaikenlaista puuhamaa-jukujukumaa-ärsyttävämaa -mainontaa. Mainoksissa maanisen iloiselta kuulostava ääni kirkuu kutsuhuutoa näihin lastenviihdytyspaikkoihin. Entä jos Elämys olisikin jotain ihan pientä ja jotain ihan ilmaista? Entä jos Elämyksen luo ei tarvitsisi matkata satoja kilometrejä? Ehkä joku suuri voi mahtua yllättävän pieneen, marjan makuun kielen päällä, iltataivaan pastelliväreihin?

Oma henkilökohtainen käsitykseni helvetistä on paljon Puuhamaan kaltainen. Olla vangittuna Puuhamaahan ikuisuuden mittaisen ajan, vailla pakomahdollisuutta. Piinaavien aktiviteettien taustalla soisi Mikko Alatalon karmaiseva mainoslaulu aina uudestaan ja uudestaan. Mahdollisuutta korvien peittämiseen ei olisi.  

Viisi vuotta ja vähän päälle

Yöllä otin esiin Raamatun ja kirjoitin poisnukkuneiden sivulle isäni nimen ja kuolinpäivän. Vei minulta yli viisi vuotta tehdä tämä.