Olen joskus haaveillut perustavani Mietoisten Sanomat. Olisin itse kustantaja, päätoimittaja, kulttuuritoimittaja, ruokakriitikko, kolumnisti ja seurapiiritoimittaja. Suuri vastuu yksillä hartioilla, mutta ihminenhän kasvaa tehtävänsä mukana.

Uutisaiheet olisi helppo saada kokoon. Tarvitsisi vain kävellä tuonne paikalliselle huoltoasemalle, siellä on tietäväistä väkeä. Voisin saada tietoa ilman kypärää ajavasta mopopojasta (kypärättömyyden lisäksi kironnut huoltoasemalla). Ja kuinka moni autoaan tankkaamaan tullut manaa bensiinin hintoja.

Paikallisen kaupan henkilökunta puolestaan voisi kertoa ulkomaisista vierailijoista, joita täällä sentään käy ihan kiitettävä määrä. Kustavintien varressa kun elämme, niin selvähän se on, että kaupan asiakkaista osa on muilta mailta. Sen verran vahva houkutin on Kustavi. Voi tietysti olla, että ulkomaiset arvovieraat ovatkin "vain" ulkosuomalaisia lapsuutensa maisemia katselemassa, mutta sitähän ei tiedä, ennen kuin kysyy kaupan väeltä. Kaupassa voisi myös vaania itse arvoisa toimittaja ja tarttua kiinni näihin kiehtoviin vierailijoihin. Saisivat kertoa vaikutelmiaan Mietoisista, ennen ei matka jatku.

Seurapiiritoimittajan ominaisuudessa koluaisin läpi kaikki kylän tapahtumat. Esimerkiksi elokuun lopussa täällä on tapana ollut järjestää rakovalkea-ilta. Sinne voisi mennä observoimaan, siellä voisi selvitä Kuka Kukin On. Ja kuka esiintyy tapahtumassa päihtyneenä ja kuka on poissa.

Ruokakriitikkona olisin kiireinen: paikallinen huoltoasema on tehnyt uuden aluevaltauksen ja tarjoaa nyt myös lounasruokaa tiloissaan. Terassikin on. Toinen paikallinen ravintola, Tumikuu, saisi käydä huoltoaseman kanssa veristä kilpaa suosiostani. Mitään Michelin-tähtiä en voisi tarjota, mutta ehkä pikkuruiset tyhjät lautaset ravintola-arvioissa olisivat hyvä symboli? Mitä enemmän pikkuisia tyhjiä lautasia, sen parempi paikka. Yksinkertaista!

Aina välillä päätoimittaja voisi kutsua kulttuuritoimittajan luokseen ja pitää tiukan puhuttelun. Jos ei juttujen taso parane, niin etsitään työhön joku toinen, joka kirjoittaa sydänverellään. Myös kolumnisti saisi satikutia kuivista tarinoistaan. Henkilökunta pitää pitää kurissa ja Herran nuhteessa, ei muuten tulosta synny.

Mietoisten Sanomat olisi varmasti menestys. Kilpailisin menestyksekkäästi Erkon imperiumin kanssa. Ainakin kaksi ihmistä ostaisi mainiota lehteäni: PuoLiskoinen ja minä. Tyvestä puuhun noustaan!

Henrik Tikkanen ja hartiasärky

Luin Henrik Tikkasen omaelämänkerralliset kirjat Kulosaarentie 8, Majavatie 11 ja Mariankatu 28. Melkoinen purkaus omien vanhempien elämäntyyliä vastaan. Melkoinen avoimuuden aarre-aitta. Tikkanen kuvaa omat ja vanhempiensa rakkaus- ja seksijutut suoraan ja kaihtelematta. Hän ei myöskään välttele ongelmista puhumista, esimerkiksi nyt alkoholiongelmasta. Ei silloinkaan, kun se koskee häntä itseään. Ei kaunistelua, ei karttelua, vaan suoraa puhetta.

Luin kirjat yhdeltä istumalta ja sain hartiasäryn. Pian on aika vierailla taas kerran hierojan luona.