Merenneitokausi

Ikonimaalauskurssi lähestyy. Huomasin jokin aika sitten, etten ole aikoihin piirtänyt mitään. Piirtämiseksi ei oikeastaan voi laskea päiväkirjan piirustelujani: ilkeämielisiä pilakuvia, kuvia itsestäni balettitunnilla (miinus hiki ja yhteen puristuneet huulet), kuvia enkeleistä ja eläimistä. Pitäisi istua alas oikein kunnolla ja piirtää vakavamielisesti, ottaa malliksi joku esine ja uppoutua kuvaamaan sitä.

Joskus 90-luvun alkupuolella minulla oli merenneitokausi. Istuin olohuoneen lattialla akvaarion edessä, luin tentteihin ja piirtelin merenneitoja. Estonian onnettomuuden aikaan kehittyi variaatio teemasta: laivaan paksulla ketjulla kytketty merenneito silmät suljettuina. En nyt jälkeenpäin osaa sanoa oliko se kuollut vai elossa. Estonialla olleista moni hukkui, mutta merenneidothan eivät huku – ne/he pystyvät hengittämään veden alla. Silti noissa piirroksissani oli jotain kuollutta. Nyt en ole enää pitkiin aikoihin piirrellyt vedenneitoja. (Tuoksuisikohan sellainen kuolleena samalta kuin kuollut kala?)

Olen oikeastaan aina piirtänyt mieluummin mielikuvituksesta kotoisin olevia olentoja kuin todellisia kohteita. Ehkä todellisuutta kuvatessa omat taidolliset puutteet näkyisivät selvemmin? 

Eläköön romaani!

Romaani ei sittenkään ole kuollut. Voin sanoa tämän luettuani Siri Hustvedtin romaanin Amerikkalainen elegia. Luin kirjan, kehuin sitä ja nyt PuoLiskoinen on sen kimpussa. Siinä mielessä minun täytyy olla tarkkana kertoessani siitä – en halua pilata kirjan sisältämiä yllätyksiä häneltä. 

Tämä romaani on kertomus suvuissa ja perheissä elävistä salaisuuksista, joiden paljastuminen on sattumanvaraista. Kirja saa lukijan miettimään kuinka syvällisesti me ihmiset tunnemme toisemme, vaikka kuinka olisimme miehiä ja vaimoja, lapsia ja vanhempia. Ehkä meillä kaikilla on joku sellainen salattu alue, jonne emme päästä muita. Jotkut salaisuudet viemme mukanamme hautaan – ellei sattuman kautta jokin vihje johdata ihmisiä arvoituksen jäljille. 

Kirjan päähenkilö, norjalaista syntyperää oleva psykiatri, selvittää kuolleen isänsä salaisuutta, johon viittaa vain yksi lyhyt kirje miehen jäämistössä. Samaan aikaan alkavat myös kuolleen langon salaisuudet paljastua ja sisaren avioliitto näyttäytyä uudessa valossa. Päähenkilö Erik joutuu myös elävän arvoituksen vaikutuspiiriin: naapurissa asuva kaunis nainen on elävä salaisuus ja hänen menneisyydessään on paljon pelottavaa ja kiehtovaa.