Tein kirjastoreissun ja löysin aika mielenkiintoisia kirjoja. Luin Juha Ruusuvuoren Stallarin: nimikin jo kertoo, mistä on kyse. Pidin romaanista, sen pyrkyrimäiset henkilöhahmot ovat hyvin realistisia.

Luin myös Donald Spoton Audrey Hepburn-elämänkerran Lumous. Kaikki jumalaisesta Audreystä kirjoitettu on tietysti lukemisen arvoista, mutta Spoto lähestyy kohteensa elämää jakaen sen muutaman vuoden mittaisiin pätkiin. Lukujen nimet siis ovat värittömiä ja sisältöään panttaavia tyyliin ”Vuodet 1963-65”. Jos haluaa vain selkeästi löytää jonkun Hepburnin elokuvauran kohokohdan, niin on joko muistettava elokuvan valmistumisvuosi, tai sitten harhailtava halki lukujen kuin mikäkin eksynyt kulkija.

Tällä hetkellä olen aloittanut Ian Kershawn massiivisen Hitler-elämänkerran parissa. Olen vasta alussa, Hitlerin nuoruusvuosissa ja taiteellisissa pettymyksissä. Pian miehen mielenkiinto siirtyy politiikkaan ja yksi asia johtaa toiseen.

Tuli kylmä

Pakkanen on tuonut tullessaan kauniita näkyjä. Huurre kimaltaa puissa ja nurmikossa. Pieni valkoinen koira oudoksuu tassujen alla rahisevaa maata. Taivaan värit ovat herkät ja oravat ääntelevät puissa. Vakava alakoululainen tervehtii varovasti kättään heilauttaen, kun ajan ohi autolla. Hymyilen ja vilkutan takaisin – harmaa autonkainen vie minut sisällään pois. Eletään joulukuuta ja joulukalenterin hopeakimalletta löytyy joka päivä poskeltani tai otsaltani.