Työhuoneen ikkunasta näkyy linnunpönttö, jonka lähiympäristössä onkin käynyt melkoinen vilske viime aikoina. Lintuperhe asuu siellä: pöntön ympärillä lennellään ja poikasia ruokitaan ahkerasti.

Tänään toinen lintuvanhemmista – mikä muuten mahtaisi olla aikamiehen vastine lintumaailmassa, aikalintu kenties – piti tuumaustaukoa asuntonsa oviaukolla. Vartalo oli paikallaan, pää vain pyöri valppaasti vaaroja etsiskellen. Mietin mahtoiko lintu kokea itsensä onnelliseksi? Voivatko linnut ylipäänsä kokea niin, vai kokevatko ne vain toimivansa tarkoituksenmukaisesti ja toteuttavansa lintuuttaan sillä tavoin. Ehkä ne ovat sama asia siivekkäälle, onni ja tarkoituksenmukainen toiminta siis? Linnun päässä ei ole tilaa surulle ja joutavalle asioiden pyörittelylle.

Festina lente

Minä todellakin olen kiiruhtanut hitaasti! Ikoni on valmis. Öljytä se vielä pitää, mutta sen teemme kotona PuoLiskoisen kanssa sitten kun tekeleet ovat varmasti kuivat. Niin teimme viime kesänäkin.

Olen helpottunut ja onnellinen, sillä eroa ensimmäiseen ikoniini on huomattavasti. Kehitystä on tapahtunut ja se on palkitsevaa. Vaalennokset eivät ole ollenkaan niin jyrkkärajaisia kuin ensimmäisessä ikonissa ja silmät onnistuivat nekin paremmin. 

PuoLiskoiselta puuttuu vielä taustan väritys ja muutama yksityiskohta. Hänen ikoninsa saattaa valmistua huomenna. Annoin hänelle muuten lempinimenkin: Mynämäen oma Andrei Rublev!